Uskon säilyttäminen
Tapasin jokin aika sitten helluntailaisen tuttavani ikimuistoiselta 80-luvulta. Hänen kylmäkiskoinen olemuksensa paheksui sanattomasti minun eroamistani seurakunnasta. Hän selvästikin mittasi uskon laatua seurakuntaan kuulumisella ja kysyi heti, olinko edelleenkin uskossa. Vähän vaivautuneena vastasin, että olen kyllä. Mietin siinä tilanteessa: "Taas yksi, jolla on kotiläksyt tekemättä!" Vaihdoimme siis kylmiä ajatuksia vaivautuneiden kohteliaisuuksien lisäksi. Jälkeenpäin sitten vähän itsekseni manailin, että on se kumma, kun jonkun täytyy minulta kysyä, olenko uskossa. Missä Impivaarassa ihmiset elävät? Eikö heillä ole nettiä? Istuvatko he netin ääressä, jos heillä sellainen on, paperipussi päässä? Näiden havaintojen keskellä puhun välillä itsekseni, että on sekin aika 'nettisokea' tai 'nettikädetön'. Ei tosiaan tarvitse luulla, että "peitevaate silmillä" koskisi vain juutalaisia. Tapaan näitä säkkipäässä-ihmisiä jatkuvasti. Raamattu lupaa: Mut