Puimurin purkamista
Olin lukioikäisenä sukulaiseni maatilalla aputöissä. Monipuoliset ja vaihtelevat hommat kesälomalla olivat pestin hyvä puoli, mutta huono puoli oli se, että en ollut lainkaan kätevä tekemään käytännön töitä. Veljeni kunnostautui kaikessa käsillä tehtävässä, oli hyvä ajamaan traktoria, osasi luontaisesti mitä vaan. Hän oli pätevä, minä olin tumpula vähän kaikessa. Maaluuhommia sain tehdä, koska niin tylsää työtä ei monikaan jaksanut. Lapsuudenkotini, edesmenneen isäni maatila - oli se ankara seula, joka punnitsi lahjat. Me veljekset, kaikkiaan seitsemän (!), olimme enimmäkseen joko tai - joko käteviä käsistämme tai sopivia aivotyöhön. Ainakin pari veljeksistä oli kylläkin molempia. Minun apumiehen urani aallonpohja toteutui eräänä kesänä, kun isäntä määräsi minut riiheen purkamaan vanhaa puimuria. Se oli tullut elinkaarensa päähän ja oli valmis romutettavaksi. Niinpä minä sain muutamia työkaluja ja väljät ohjeet, miten hajottaisin tuon rakkineen. Lekaakin sopi vähän käyttää, jos ei