Yksin uskosta

Monet uskovat turvautuvat sielunhoitoon, kun heillä on ongelmia. Joskus sielunhoito on keskustelevaa ja analyyttistä, jolloin pohditaan asioita kokeneemman henkilön ohjauksessa. Joskus se voi olla vähän hokkuspokkus-hoitoa, jolloin etsitään nopeaa ratkaisua ja päätetään istunto rukoushetkeen ja toivotaan, että ongelma helpottuu Jumalan avun ilmestymisen kautta. Eipä siinä mitään, erilaisia tapoja voi yrittää. Tunnetusti rukous myös auttaa. Mutta toisinaan meidän tulisi osata ottaa oikein kunnollinen niskalenkki asioistamme ja heittää ne haittaavat tekijät mattoon - pam ja sillä siisti! Monta kertaa olemme liian kilttejä ja 'hyvin kasvatettuja' - emme osaa tehdä mitään radikaaleja ratkaisuja. Nyhjäämme sen kutimemme kanssa ja näperrämme jotain virkkuukoukullamme, mietimme hienoja ajatuksia, sepitämme kauniita rukouksia. Illuusiomme hyvästä elämästä pitää sisällään, että sen on oltava nättiä ja somaa. Usein meitä vaivaavat erilaiset ihmissuhdeongelmat. On hankaluuksia esimerkiksi

Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: 'Minä palaan kotiini, josta lähdin.' Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa." Luuk.11:24-26. Tässä on ilmaistuna hengellisen elämän yksi lainalaisuus: - kun teet pahaa, se paha sinussa kasvaa. Sinun omatuntosi paatuu ja saat ikäänkuin uusia voimia pahan tekemiseen. Onneksi sama lainalaisuus toimii toiseenkin suuntaan: - kun teet hyvää, hyvyys sinussa kasvaa ja saat uusia voimia hyvän tekemiseen. Voimme huomioida omaa kasvuamme tältä kannalta. Olenko edennyt oikeaan suuntaan vai otanko taka-askelia? Kasvanko uskossa ja muutunko enemmän Kristuksen kaltaiseksi vai annanko periksi ja kuljenko virran viemänä harhaan? (Hepr.2:1). Kun siis te, rakkaat ystävät, olette

Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" Matt.18:21. Aina silloin tällöin elämässä joudumme tilanteisiin, joissa kysytään, olemmeko valmiita antamaan anteeksi. Emme aina ole valmiita siihen, mutta suuresti auttaa, jos rikkonut osapuoli pyytää anteeksi. Luukas tuo esille rikkoneen osapuolen parannuksen: Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi. Luuk.17:4. Anteeksiantaminen tuntuu heti helpommalta. Jos anteeksiantamisen velvoite sysätään niskaamme, vaikka emme jaksa antaa anteeksi, silloin joudumme syvemmälle sisäiseen ahdinkoon. Tilanteemme vain vaikeutuu, vaikka emme ole itse tehneet mitään väärin. Joskus olisi hyvä nähdä ihmissuhteiden ristiriidoissa monimutkaisuutta ja umpisolmuuntumista, jota on vaikea ratkaista jollakin y