Yksin uskosta

Joskus petymme Jumalaan. Saatamme antaa kymmenykset säännöllisesti, mutta olemme silti taloudellisesti heikoilla. Emme näe siunausta. Tai rukoilemme paljon ja näemme, että Jumala vastaa muille - ei minulle. Vuodatamme sydämemme Herralle tuntemattomienkin sairaiden puolesta, mutta oma perhe sairastaa koko ajan. Palvelemme Herraa uskollisesti, mutta siunaukset näyttävät karkaavan aina vain naapurin puolelle. Samaan aikaan voimme olla kipeästi tietoisia omista puutteistamme. Haluaisimme palvella Jumalaa jossakin tehtävässä, joka on kuitenkin täysin omien edellytystemme ulottumattomissa. Kadehdimme muita, kun emme osaa jotakin työtä, jonka he hallitsevat niin hyvin. Tiedätkö mitä? Joskus meitä vaivaa pätemisen tarve. Haluaisimme osata, haluaisimme suorittaa, haluaisimme kokea työn iloa, kun olemme tehneet hyvää jälkeä. Olisi niin mukavaa palkita Jumalakin sillä, että teemme hänelle täydellisiä palveluksia. Mutta ehkä emme osaa ottaa vastaan Jumalan armoa? Kuva: StockSnap Pixabay...

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1.Kor.13:13.  Joskus sain kuulla julistusta, jonka mukaan meidän tulee mennä ristiltä eteenpäin ja nähdä, että Jeesus ei ole enää ristillä, vaan hän on nyt ylösnoussut ja on kunnian Kuningas ja väkevä voimassaan ja kirkkaudessaan. Jäin miettimään asiaa ja tulin siihen yksinkertaiseen päätelmään, että Jeesus on molempia. Ei ole mitään syytä kääntää selkäämme ristin Herralle. Hän ei ole joko-tai, hän on sekä heikko ristin kärsijä että voimallinen Pelastaja ja Kuningas. Risti on kuva Jumalan rakkaudesta. Mikään kuva ylösnousseesta Jumalan Pojasta ei välitä meille sitä, mitä ristin evankeliumi välittää. Sovituksen sanomassa meille kerrotaan, että hän otti meidän syntimme kantaakseen, hän otti rangaistuksen kärsiäkseen, hän teki sen rakkaudesta. Tämä rakkaus on agape-rakkautta, pyyteetöntä ja Jumalan armosta kumpuavaa rakkautta. Mutta jotenkin se on vielä sitäkin korkeampaa eikä sana 'agap...

Mies lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he hakkasivat verille ja ajoivat tiehensä. Luuk.20:12. Tämä kolmas palvelija liittyy vertaukseen viinitarhan vuokraajista. Isäntä muutti pois maasta ja jätti maatilansa vuokraajille. Sitten isäntä lähetti palvelijansa perimään sadosta kertyneitä voittoja, mutta vuokraajat pieksivät hänet. Näin tehtiin useammalle ja viimeiseksi isäntä lähetti poikansa paikalle. Hänet tapettiin. Olemme tottuneet selittämään vertauksen niin, että siinä kerrotaan Israelin kansasta, joka hylkää messiaansa. Mutta yhtä hyvin siinä puhutaan kristillisen ajan seurakunnasta. Se on varoittava teksti meille kaikille. Se pysäyttää miettimään. Tunnistanko Jumalan palvelijat, jotka Herra on lähettänyt luokseni? Eräs henkilö sai Jumalalta ohjeen: "Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä" (1.Tim.5:1). Hän tapasi erään jumalattoman ikämiehen ja puhutteli tätä lempeästi. Sitten hän kohtasi ikääntyneen uskovan miehen ja sätti tämän maan rakoon! Pitäisikö ...

Kun Jeesus joutui Herodeksen kuulusteltavaksi, Herodes vaivasi häntä monilla kysymyksillä: Hän kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Luuk.23:9. Aina ei meidänkään tarvitse vastata uteliaille kysyjille. Voihan se vaikuttaa vähän töykeältä, mutta ihmisten uteliaisuus ei ole aina viatonta. Moni ystävälliseksi tekeytyvä voi haluta kuulla jotakin, jota voi käyttää toisen vahingoittamiseen. En halua yllyttää aiheettomaan epäluuloon, mutta jos Pyhä Henki on kanssamme, hän osaa neuvoa meitä ja erottaa henkilöiden luonteen. Jeesuksen esimerkin noudattaminen ei aina ole helppoa. Meille kristityille on tarjolla joka puolella sellainen kiltin ihmisen rooli. Olemme oppineet, että uskova ihmisen tulee olla nöyrä ja nöyräksi taas miellämme ihmisen, joka ei sano vastaan, joka välttää vastakkain asettelua, joka mukautuu muiden mielipiteisiin - vetäytyy jopa taaemmas, sulkee suunsa ja sulautuu tapettiin. Mutta oliko Jeesus sellainen? Voimme varmasti sulkea po...

Gideon vei väkensä veden äärelle, ja Herra sanoi hänelle: "Erota kaikki ne, jotka latkivat vettä kielellään niin kuin koirat, niistä, jotka laskeutuvat polvilleen juomaan." Niitä, jotka latkivat vettä kielellään, oli kolmesataa miestä; kaikki muut laskeutuivat polvilleen ja ammensivat kädellä vettä suuhunsa. Tuom.7:5-6. Gideonin miehet tulivat veden ääreen ja laskeutuivat rantakiville juomaan. He menivät polvilleen ja kauhoivat kädellä vettä suuhunsa. Siinä tuhansien miesten juomaan ryntäämisessä matala vesi sameni pahasti. Loput miehet saivat kauhoa kuravettä. Oli lopulta pakko odottaa, että vesi kirkastuisi. Janoisin suin moni mies pitkitti juomaan menemistään, jotta saisivat edes vähän puhdasta vettä suuhunsa. Kun vesi on tullut mutaiseksi, se kirkastuu ajan kanssa. Joko se kirkastuu veden virtauksen takia tai siksi, että savi ja muut epäpuhtaudet painuvat pohjaan. Pitää siis vain odottaa, että pintavesi puhdistuu. Sitten kärsivällisen odottamisen ja viivyttelyn jälkee...

Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta. 2.Kor.13:5. Mistä tiedämme, että seuraamme Herraa? Ahdingosta. Joudumme maksamaan hintaa siitä, että kuulumme hänelle. Jos pakenemme mukavuusvyöhykkeelle, emme jaksa seurata Herraa niihin koetuksiin, joissa todellinen vakaumuksellisuus punnitaan. Jossain vaiheessa hengellistä kasvuamme meidän vain yksinkertaisesti täytyy seurata Jeesusta vainotuksi tulemisen hinnalla. Huomaamme esimerkiksi Paavalin elämästä, että hän joutui asteittain yhä pahempaan myllytykseen. Ihmisten raivo purkautui Jerusalemissa yli äyräidensä ja Paavalia mukiloitiin. Hänet haluttiin tappaa. Jeesuksen kohdallahan tämä sama kehityskaari näkyy vielä selvemmin. Asteittain hänen vainoamisensa sai yhä väkivaltaisempia piirteitä, kunnes sitten Jeesus vetäytyi Efraimin kaupunkiin välttääkseen kivitetyksi joutumisen. Kun hän sitten jonkin ajan päästä päätt...