Yksin uskosta

Väärinkäsitys syntyy usein vahinkona, täysin tahattomasti. Paavali joutui oikaisemaan korinttilaisten väärinkäsityksiä: Teenkö ehkä suunnitelmiani oman pääni mukaan? Sanonko: "Kyllä, kyllä", kun tarkoitan: "Ei, ei"? 2.Kor.1:17. Monet Paavalin tekstit suorastaan kumpuavat väärinkäsitysten maaperästä. Hänellä oli usein tarve selittää epäselvää asiaa ja korjata ihmisten käsityksiä. Monet vitsit tahtovat elää omaa elämäänsä ja päätyvät loputtoman väärinymmärtämisen kohteiksi. Vitsin kertoja on sitten aivan toivoton typerys tai peräti ilkimys. Tai tapahtuu sellaista kuin eräälle henkilölle: hän kuunteli ystävän huolia tämän vävyehdokkaasta. Toinen eläytyi hänen ongelmaansa ja kertoili, kuinka hänellä itsellään oli sellainen ja sellainen ex-vävy - lastensuojelu ja viranomaiset pyörivät ympärillä. Hän ei kaunistellut kaverin ominaisuuksia. Tarkoitus oli sanoa, että sait nyt millaisen vävyn tahansa, et voi saada huonompaa kuin hän. Tämä sai kuitenkin toisen vain huole

Joskus petymme Jumalaan. Saatamme antaa kymmenykset säännöllisesti, mutta olemme silti taloudellisesti heikoilla. Emme näe siunausta. Tai rukoilemme paljon ja näemme, että Jumala vastaa muille - ei minulle. Vuodatamme sydämemme Herralle tuntemattomienkin sairaiden puolesta, mutta oma perhe sairastaa koko ajan. Palvelemme Herraa uskollisesti, mutta siunaukset näyttävät karkaavan aina vain naapurin puolelle. Samaan aikaan voimme olla kipeästi tietoisia omista puutteistamme. Haluaisimme palvella Jumalaa jossakin tehtävässä, joka on kuitenkin täysin omien edellytystemme ulottumattomissa. Kadehdimme muita, kun emme osaa jotakin työtä, jonka he hallitsevat niin hyvin. Tiedätkö mitä? Joskus meitä vaivaa pätemisen tarve. Haluaisimme osata, haluaisimme suorittaa, haluaisimme kokea työn iloa, kun olemme tehneet hyvää jälkeä. Olisi niin mukavaa palkita Jumalakin sillä, että teemme hänelle täydellisiä palveluksia. Mutta ehkä emme osaa ottaa vastaan Jumalan armoa? Kuva: StockSnap Pixabay

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1.Kor.13:13.  Joskus sain kuulla julistusta, jonka mukaan meidän tulee mennä ristiltä eteenpäin ja nähdä, että Jeesus ei ole enää ristillä, vaan hän on nyt ylösnoussut ja on kunnian Kuningas ja väkevä voimassaan ja kirkkaudessaan. Jäin miettimään asiaa ja tulin siihen yksinkertaiseen päätelmään, että Jeesus on molempia. Ei ole mitään syytä kääntää selkäämme ristin Herralle. Hän ei ole joko-tai, hän on sekä heikko ristin kärsijä että voimallinen Pelastaja ja Kuningas. Risti on kuva Jumalan rakkaudesta. Mikään kuva ylösnousseesta Jumalan Pojasta ei välitä meille sitä, mitä ristin evankeliumi välittää. Sovituksen sanomassa meille kerrotaan, että hän otti meidän syntimme kantaakseen, hän otti rangaistuksen kärsiäkseen, hän teki sen rakkaudesta. Tämä rakkaus on agape-rakkautta, pyyteetöntä ja Jumalan armosta kumpuavaa rakkautta. Mutta jotenkin se on vielä sitäkin korkeampaa eikä sana 'agap

Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Jes.65:17. Ilmastotekoja vaativat mielenosoittajat ovat oikeassa, kun pyrkivät luonnonsuojeluun. Oikeansuuntaiset teot voivat hidastaa epätoivottua kehitystä. Raamattu on kuitenkin ennustanut maailmanlaajuisen ilmastokatastrofin jo Vanhassa testamentissa - lue vaikka Joelin kirja -  joten planeetan pelastussuunnitelmat eivät taida onnistua. Mielenosoittajien suosikki-iskulause on "Ei ole olemassa planeetta B:tä". Tiedeuskoiset eksyvät tässä, sillä uskovat ihmiset, jotka tuntevat Raamattunsa, tietävät, että Jumalan suunnitelmaan kuuluu luoda planeetta B ja siirtää uskovat ihmiset sinne, kun tämä maapallo tuhoutuu. Se näytettiin apostoli Johannekselle ja hän totesi näin: Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Ilm.21:1. Voimme olla luottavaisin mieli. Jeesus on herrain Herra ja kuningasten Kuninga