Yksin uskosta

Muistathan tuon pelin: kivi voittaa sakset, paperi voittaa kiven ja sakset voittaa paperin. Kristillistä uskoa on vaikea kuvata vastaavana pelinä, mutta uskosta löytyy voittajapareja: armo voittaa totuuden, totuus voittaa valheen, usko lain, rakkaus pelon, valo pimeyden, veri synnin, uusi liitto vanhan liiton, uudestisyntyminen luonnollisen syntymisen, kaste ympärileikkauksen jne. On hyvä opetella tuntemaan uskon periaatteita, jotta osaa tehdä elämässään viisaita valintoja. Raamattu toteaa moneen otteeseen, että usko on salaisuus. Se on aarre, joka on kätkössä ja tulee kaivaa esiin. Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo. Kol.1:27. Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille, häneen uskottiin maailmassa, hänet

Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Room.12:1. Kun tulemme uskoon - tai jo ennen sitä - uskonasiat ovat meille kuin koulunkäyntiä. Luemme Raamattua kuin koulukirjaa ja opettelemme jumalisuuden periaatteita, hyvän ja moraalisen elämän suuntaviivoja - oman ymmärryksemme varassa. Kristillinen usko ohjaa vakaumuksen toteuttamiseen ja myös näyttämiseen. Kirkko ja seurakunta valvovat kasvuamme, ettemme elä enää maailman mukaan, vaan uuden elämän ohjauksessa. Seurakunnan paimennus yhdessä jäsenensä tahdonvoiman kanssa valjastetaan palvelemaan uskon päämääriä. Paavali sanoo tästä, että se on meidän 'järjellinen' jumalanpalveluksemme. Se tarkoittaa, että pystymme sen ymmärtämään ja toteuttamaan sitä tahdonvoimallamme. Mutta oikeastaan siinä on vielä yksi tärkeä elementti - Jumalalle antautuminen. Itsensä antaminen Jumalan käyttöön ja

Muistamme, kuinka ihmisen ja Jumalan suhde ajautui piiloleikiksi. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: "Missä sinä olet?" 1.Moos.3:8-9. Onko tämä piiloleikki sinulle tuttua? Yrität pysytellä etäällä Jumalasta ja unohtaakin hänen olemassaolonsa? Monet jumalattomat uskottelevat, ettei Jumalaa ole. Hänen olemassaolonsa on häiritsevä tekijä. Niin, huono omatunto synnyttää pakoreaktion. Jos huono omatunto on vakiintunut olotila, sellainen paatumus johtaa Jumalan olemassaolon kieltämiseen - jumalattomuuteen. Mutta vielä uskovinakin voimme aika ajoin paeta Jumalaa. Saatamme kätkeä asioita. Piilotamme elämämme arkaluontoisia puolia pois katseiden ulottuvilta. Muiden ihmisten edessä saamme tietysti näin tehdäkin, sillä yksityiset asiat pysykööt yksityisinä. Mutta joskus emme kertakaikkiaan uskalla tuoda Jumalan kasvojen eteen omia pimeitä puoliamme. Emme välttämättä osaa nimetä niitä. Koemme vain itsemme arvo

"Niin on, jos siltä näyttää", sanoi aikoinaan Urho Kekkonen. Oikeastaan hän puhui vähän samasta asiasta kuin otsikkokin. Todellisuus on sitä, millaisena me näemme sen. Voimme tosin nähdä todellisuuden väärin, mutta silti se on meille todellisuutta. Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan. Niinpä vähän kaikki arviot, myönteiset ja kielteiset, syntyvät meidän sielussamme. Ne ovat subjektiivisia näkemyksiä, mutta niillä näkemyksillä on taipumus muuttua objektiivisiksi. Kerran tulin kysyneeksi eräältä tutulta, mitä hän piti minun blogistani. En tiedä, lukiko hän minun kirjoituksiani paljonkaan, ehkä vain sen yhden, jonka hän lyttäsi täysin. Samalla hän arvosteli minut maan rakoon ja suorastaan syyti solvauksia minun päälleni. Hän piti minua 'kylmänä ihmisenä' ja saikin minusta sellaisen - mutta vain häntä kohtaan. En koe pystyväni muuttamaan hänen käsitystään. Pysyttelen siis hänestä loitolla. Kiitos paljon arviostaan. Siitä jäi vähän sama maku suuhun kuin

Jerobeam, joka nousi valtaan Israelin kymmenen heimon keskeltä Salomon kuoleman jälkeen, pelkäsi oman asemansa menettämistä. Kuningas mietti tätä ja teetti sitten kaksi kultaista sonnipatsasta. Hän sanoi kansalleen: "Turha teidän on käydä Jerusalemissa saakka. Tässä, Israel, on Jumalasi, joka toi sinut Egyptin maasta!" Hän sijoitti toisen sonnin Beteliin ja toisen Daniin. 1.Kun.12:28-29. Jerobeam oli oleskellut Egyptissä ja ilmeisesti omaksunut siellä idean Apis-jumalan palvonnasta. Tämä kultti oli tarttunut myös israelilaisiin ja se putkahti ilmoille kohta erämaavaelluksen alettua Aaronin tekemän sonnin muodossa. Tällaisia epäjumalia voi olla meilläkin. Ne tulevat mukaan huomaamatta. Olemme kasvaneet niihin kiinni. Muistan takavuosilta erään intialaisen miehen, joka oli kääntynyt kristityksi. Hän oli saarnamies ja evankelioimisjärjestön johtaja. Etäältä katsoen hän oli hurskas Jumalan mies. Hän oli kuitenkin kasvanut intialaisen kastijärjestelmän keskellä ja