Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Uskon hengessä

Kuva
Olen koonnut eSiru-sarjastani kirjan nimeltä Uskon hengessä. Tämä kirja on ollut jaossa aiemminkin, nimittäin suppeammassa muodossa ja ilmaisjakeluna. Nyt se on laajennettu 120 'siruun' ja sisältää jo kuudesosan Simon blogista eSiru (joka on KR92-käännöksen mukainen). Kirja on painettu BoD-palvelun kautta ja on periaatteessa myös kirjakauppajakelussa. Kirjan takakannen esittelyteksti:

Tämä kirja on koottu kirjoittajansa blogista, jossa on lyhyitä kirjoitelmia kristillisen uskon näkökulmasta. Blogin kirjoitelmat on jaettu kolmeen kategoriaan: profetiat, rohkaisut ja siunaukset. Tähän kirjaseen on valikoitu 120 kirjoitelmaa, noin kuudesosa koko blogista. Tämä kirjanen on ennen kaikkea tarkoitettu uskovien - tai uskosta kiinnostuneiden - luettavaksi ja se sopii etenkin karismaattisten kristittyjen käteen. Tämän kirjan tarkoitus on rohkaista ja rakentaa lukijoiden uskoa ja luottamusta Jumalaan. Paras tapa hyötyä tästä kirjasta, on lukea sitä rukouksen hengessä: "Puhu, Herra, p…

On yksi nimi ylitse muiden

Kuva
On yksi nimi ylitse muiden. Tämä on myös virren 908 teema. Voit lukea sen ja kuunnella sävelmän täällä.

Jeesus Kristus on se, joka on ylitse muiden - hän, Jumalan Poika.

'On yksi' voidaan myös lukea yhteen: Onyksi. Onyksi on korukivi. Ylimmäinen pappi kantoi olkakappaleita, jotka olivat onykskiveä (2.Moos.28:9). Niihin oli kaiverrettu Israelin kahdentoista heimon nimet. Aaron kantakoon heidän nimiään olkapäillään, jotta Herra muistaisi heitä (jae 12). Jaakobin pojat jaoteltiin kahteen ryhmään Lean ja Raakelin mukaan. (Vrt.1.Aik.2:1-2). Jeesus, uuden liiton ylipappi, kantaa olkapäillään apostoliensa nimiä. Voimme päätellä niin, vaikka tätä ei missään kirjoituksissa suoraan sanota. Voimme myös esirukouksessa itse kantaa ihmisten nimiä Jumalan eteen. Joskus pelkkä nimiluettelo voi tuntua kuivalta ja merkityksettömältä, mutta jos vie samojen henkilöiden nimiä Herran kasvojen eteen päivittäin, se on kuin korukiven kaivertamista ja tuottaa pysyvää siunausta. Kun toimitaan Jumalan s…

Vapaaksi kirkoista

Kuva
Jos yksi sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toinen taas: "Minä Apolloksen", ettekö silloin ole kuin ihmiset ainakin? 1.Kor.3:4.

Nykyään on sama tilanne, olemme kuin ihmiset ainakin, kun asemoimme itsemme: "Olen Lutherin puolella" tai "Olen baptisti" tai "Olen helluntailainen". Meidän tulisi purkaa kirkkokuntaiset raja-aidat ja hyväksyä uudestisyntyneet uskovat yhteyteemme kirkkoon ja oppisuuntaan katsomatta.

Kun suosittelen ihmisille tällaista, en tietenkään kehota ketään eroamaan omasta seurakunnastaan. Pelkän 'mielen avartumisen' takia ei kannata lähteä pois omasta yhteisöstään. Mutta tosiasia on, että laitoskirkoista pois vetäytyminen on ollut maailmalla yleinen trendi. Ihmiset ovat kyllästyneet kirkkojen julistuksen latteuteen, kaikkeen valmiiksi pureskeltuun ruokaan, sääntöjen ja kaavojen orjuuteen. Nykyajan ihminen on enemmän yksilö kuin menneinä aikoina ja rakentaa itselleen sellaisen maailmankuvan, jonka tuntee omaks…

Vapaaksi riippuvuuksista

Kuva
Sanalla 'riippuvuus' voidaan tarkoittaa erilaisia addiktioita, kun ihminen on koukussa tupakkaan, alkoholiin, muihin nautintoaineisiin tai lääkkeisiin. Tällöin voidaan puhua päihderiippuvuudesta. Ihminen voi joutua myös peli-, porno- tai nettiriippuvuuteen. Näiden lisäksi on olemassa sellaisia riippuvuuksia kuin pakonomainen shoppailu (yleensäkin ylikuluttaminen) tai liikunta-addiktio. Myös pakonomainen laihduttaminen (anoreksia) voidaan laskea riippuvuudeksi.

Askeesi eli nautinnoista kieltäytyminen ei ole nykyihmiselle kovinkaan tuttua, sen sijaan meitä riivaa nautinnonhakuisuus. Nykyajan postmoderni ihminen haluaa käyttää vapaa-aikansa huvituksiin ja nautintoihin. Elämä etenee lyhytjänteisesti halujen tyydyttämisestä toiseen. Vain harvat jaksavat tavoitella pitkäjänteisesti jotakin unelmaansa tehden työtä ja harjoittaen itsekuria. Mutta mitä henkevämpiä tavoitteita ihmisellä on, sitä enemmän pitää kieltäytyä ja harjoittaa itsehillintää, jotta keskittyminen omaan kutsumukseen…

Vapaaksi sukukirouksista

Kuva
Joskus minulta kysyttiin mielipidettä sukukirouksista, onko niitä ja miten niistä pääsee. Vastasin jotakin ympäripyöreätä yrittäen vakuuttaa kysyjää, että mitään sukukirouksia ei oikeastaan ole olemassa.

Mutta totta puhuen sukukiroukset nousevat esiin jo Raamatun alkulehdiltä, kun Kain sai kirouksen niskaansa veljensä Abelin murhan tähden. Ja Mooseksen laki kuvaa Jumalan menettelytapoja tähän tapaan: Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni. 2.Moos.20:5-6.

Sukukirous on olennaisesti sitä, että jonkun henkilön tekemä vääryys jää rasitteeksi tuleville polville ja sen aiheuttama painolasti siirtyy lasten ja lastenlasten kannettavaksi. Tappo tai muu väkivallan teko voi rasittaa sukua, vaikka suvun jäsenet eivät olisi edes tapahtuneesta tietoisia. Suvussa voi näin syntyä taipumus ratk…

Onko totuutesi yksitasoinen?

Kuva
Ennen olivat lentokoneet kaksitasoja, nykyään yksitasoja. On selviö, että yksitaso on kehittyneempi kuin kaksitaso. Mutta taitolennossa käytetään vieläkin kaksitasoisia härveleitä.

Tämä olkoon johdanto aiheeseeni, jossa pohdin, miksi meidän uskovien ajattelu on niin yksitasoista. Tässä yhteydessä yksitasoisuus on alkukantaista ja monitasoisuus kehittynyttä. Otan esimerkin: alkuseurakunnan aikaan kristikunta jakautui kahteen pääsuuntaan, kirkollisuuteen ja gnostilaisuuteen. Tämä voi olla vähän karkea jako ja minun ikiomani, mutta jälkimmäisessä ajateltiin, että uskova ei tarvitse jumalasuhteensa hoitamiseen kirkkoa tai ammattipapistoa. Tämän suuntauksen alkuunpanijana pidetään Maria Magdaleenaa. Ajan saatossa kirkollisuus pääsi valtaan ja gnostilaisuus leimattiin harhaopiksi.

Jos olenkin joskus esittänyt vähän gnostilaisia ajatuksia kirkon ja ammattipapiston tarpeellisuudesta, olen samaan aikaan pitänyt rukouslistallani pappeja. En koe siinä ristiriitaa. Ymmärrän hyvin, että joku voi s…

Puimurin purkamista

Kuva
Olin lukioikäisenä sukulaiseni maatilalla aputöissä. Monipuoliset ja vaihtelevat hommat kesälomalla olivat pestin hyvä puoli, mutta huono puoli oli se, että en ollut lainkaan kätevä tekemään käytännön töitä. Veljeni kunnostautui kaikessa käsillä tehtävässä, oli hyvä ajamaan traktoria, osasi luontaisesti mitä vaan. Hän oli pätevä, minä olin tumpula vähän kaikessa. Maaluuhommia sain tehdä, koska niin tylsää työtä ei monikaan jaksanut.

Lapsuudenkotini, edesmenneen isäni maatila - oli se ankara seula, joka punnitsi lahjat. Me veljekset, kaikkiaan seitsemän (!), olimme enimmäkseen joko tai - joko käteviä käsistämme tai sopivia aivotyöhön. Ainakin pari veljeksistä oli kylläkin molempia.

Minun apumiehen urani aallonpohja toteutui eräänä kesänä, kun isäntä määräsi minut riiheen purkamaan vanhaa puimuria. Se oli tullut elinkaarensa päähän ja oli valmis romutettavaksi. Niinpä minä sain muutamia työkaluja ja väljät ohjeet, miten hajottaisin tuon rakkineen. Lekaakin sopi vähän käyttää, jos ei muu…

Hyödylliset konfliktit

Kuva
Herra on pyhässä temppelissään, hänen valtaistuimensa on taivaassa. Hänen silmänsä näkevät kaiken, hänen katseensa tutkii ihmissydämet. Ps.11:4.

Jumalalta emme voi salata mitään. Tämä tosiasia on pelottava, mutta myös lohdullinen. Tiedämme, että jos joku juonittelee meitä vastaan selkämme takana ja salaa hankkii meille pahaa, Jumala näkee sen. Hän ei välttämättä kerro sitä meille eikä heti rankaise pahantekijää, mutta Jumalan arkisto on täynnä muistiinpanoja ja videonpätkiä, joita vastaan emme voi kerran valehdella.

Ihminen, joka on pohjia myöten miettinyt näitä, varoo tekemästä mitään vilpillistä. Viisas ihminen ei halua antaa mitään aihetta Jumalalle arkistoida itsestään vahingollista materiaalia. Varommehan me tarkoin, ettei mikään salakamera tallenna meidän elämäämme ja peitämme vaikka tarralapulla kameran linssin omastakin läppäristä - kuinka sitten emme osaisi varoa Jumalan silmää?

Monet ihmiset jättävät Jumalan laskuistaan pois ja ovat varomattomia. Sikäli kuin havaintoni ovat …

Hiljentymisen taito

Kuva
Gideon vei väkensä veden äärelle, ja Herra sanoi hänelle: "Erota kaikki ne, jotka latkivat vettä kielellään niin kuin koirat, niistä, jotka laskeutuvat polvilleen juomaan." Niitä, jotka latkivat vettä kielellään, oli kolmesataa miestä; kaikki muut laskeutuivat polvilleen ja ammensivat kädellä vettä suuhunsa. Tuom.7:5-6.

Gideonin miehet tulivat veden ääreen ja laskeutuivat rantakiville juomaan. He menivät polvilleen ja kauhoivat kädellä vettä suuhunsa. Siinä tuhansien miesten juomaan ryntäämisessä matala vesi sameni pahasti. Loput miehet saivat kauhoa kuravettä. Oli lopulta pakko odottaa, että vesi kirkastuisi. Janoisin suin moni mies pitkitti juomaan menemistään, jotta saisivat edes vähän puhdasta vettä suuhunsa.

Kun vesi on tullut mutaiseksi, se kirkastuu ajan kanssa. Joko se kirkastuu veden virtauksen takia tai siksi, että savi ja muut epäpuhtaudet painuvat pohjaan. Pitää siis vain odottaa, että pintavesi puhdistuu. Sitten kärsivällisen odottamisen ja viivyttelyn jälkeen p…

Tasapainoilua

Kuva
Saarnaaja kiteyttää keskeisen elämänohjeensa vanhan liiton mukaisesti sanoin: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Saarn.12:13.  Kun taas Jeesus sanoi heille: Uskokaa Jumalaan. Mark.11:22.

Jeesus asetti siis uskon varassa elämisen lain noudattamisen tilalle. Paavali pohti tätä lain noudattamista ja uskoa ja totesi niiden eron näin: Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: "Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän." Gal.3:12.

Olemme kutsutut elämään uskossa, emme lain alla ja kirjaimen orjuudessa. Laki on kylläkin meille kasvattaja, joka auttaa meitä ymmärtämään, mikä on Jumalan tahto. Paavali nimittää lakia 'holhoojaksi' (Gal.4:2). Emme ole enää uskon tultua holhoojan komennossa emmekä elä orjina, jos kerran olemme päässeet lapsen asemaan.

Mutta vanhan liiton viisaudestakin löytyy mausteita, joita ei tarvitse hylätä, kun vaan osaamme asettaa ne oikeaan mittasuhteeseen. Saarnaaja evästää nuorisoa elämää varten tähän tapaan: Iloitse varhaisista vuosistas…

Ruokaa ja ketsuppia

Kuva
En ole paljonkaan harrastanut ruuanlaittoa. Osaan keittää perunat ja riisinkin, mutta en juuri koskaan laita kokonaisia aterioita. Ehkä jauhelihapihvejä voin vaimon ohjeilla tehdä. Usein jos laitan ruokaa, käytän valmiita osia. Olen kuitenkin opetellut tekemään tonnikalarisottoa. Teen sitä vähän omalla reseptillä ja olen päätynyt koostamaan sen sopivista aineista sopivilla määrillä, jotta se maistuu hyvältä omassa suussani. Olen tarjonnut sitä joskus myös vieraille. Huomaan, että joskus joku ei pidä erityisemmin tonnikalasta. Se täytyy hyväksyä. Makuja on monia. Mutta jos joku kaataa risottooni suuren annoksen ketsuppia peittääkseen kaikki muut maut, en kyllä kauheasti tykkää.

Tämä blogin kirjoittaminen on vähän samanlaista kuin kokin homma. Raamatun teksteistä pitäisi työstää jotakin maistuvaa pöperöä ja jakaa kansalle. Pääasia olisi saada Herra itse mukaan jakamaan sanan leipää. Eihän ne pienen pojan eväät sellaisenaan riitä. Eivät ne oikein maistukaan, jos ei niihin saada jotakin t…

Tuntematon sotilas

Kuva
Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi: "Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!" Tuom.6:12.

Gideon tunsi itsensä pieneksi ja mitättömäksi. Hän eli midianilaisten sorron alla ja hänet oli vallannut syvä toivottomuus. Hän eli epätoivon partaalla. Hän ei voinut kokea olevansa minkäänlainen sotasankari.

Kun Herra ilmestyi aikoinaan Danielille, tämäkin oli syvässä alhossa, väsynyt ja voimaton. Hän jopa kaatui maahan eikä kyennyt nousemaan. Hän valitti: Enää ei minussa ole jäljellä voimaa, tuskin henkeäkään! Dan.10:17.

Kun tapasin erästä sukulaistani, totesin hänelle, että olin saanut jo molemmat jalkani ylös haudasta. Tarkoitin, että olin jokseenkin hyvin toipunut sydänleikkauksesta. Kerroin, että hengenlähtö oli ollut lähellä.

Sairaalassa toisen sydänleikkauksen jälkeen minua pidettiin vahvassa koomassa. Siinä tilassa näin näyn tai unen: Olin teltassa. Näin vain sen kaarevan katon. Sen väri vaihteli, mutta yleensä se oli kullanvärinen. En nähnyt teltan sisällä ketään. Jälkeenpäi…

Uskon säilyttäminen

Kuva
Tapasin jokin aika sitten helluntailaisen tuttavani ikimuistoiselta 80-luvulta. Hänen kylmäkiskoinen olemuksensa paheksui sanattomasti minun eroamistani seurakunnasta. Hän selvästikin mittasi uskon laatua seurakuntaan kuulumisella ja kysyi heti, olinko edelleenkin uskossa. Vähän vaivautuneena vastasin, että olen kyllä. Mietin siinä tilanteessa: "Taas yksi, jolla on kotiläksyt tekemättä!" Vaihdoimme siis kylmiä ajatuksia vaivautuneiden kohteliaisuuksien lisäksi.

Jälkeenpäin sitten vähän itsekseni manailin, että on se kumma, kun jonkun täytyy minulta kysyä, olenko uskossa. Missä Impivaarassa ihmiset elävät? Eikö heillä ole nettiä? Istuvatko he netin ääressä, jos heillä sellainen on, paperipussi päässä? Näiden havaintojen keskellä puhun välillä itsekseni, että on sekin aika 'nettisokea' tai 'nettikädetön'.

Ei tosiaan tarvitse luulla, että "peitevaate silmillä" koskisi vain juutalaisia. Tapaan näitä säkkipäässä-ihmisiä jatkuvasti. Raamattu lupaa: Mutta …

Sinettisormus työn alla

Kuva
Näin sanoo Herra Sebaot: -- Serubbabel, Sealtielin poika, minun palvelijani, sinulle sanoo Herra: Tuona päivänä sinusta tulee minun uskottuni, minä teen sinusta sinettisormukseni. Sinut minä olen valinnut, sanoo Herra Sebaot." Hag,2:23.

Oletko huomannut, että luku- ja kirjoitustaito on aika uusi keksintö? Isoisäni oli luku- ja kirjoitustaitoinen, mutta hänen isänsä taisi vielä käyttää allekirjoitukseen puumerkkiä. Papusen puumerkki oli kuin iso H-kirjain.

Kun kävin turistimatkalla Kiinassa, innostuin ostamaan kiinalaisen sinettileimasimen. Jotenkin muka käänsin nimeni kiinaksi ja kirjoitutin sen kiinalaisilla merkeillä sinettiini. Se kaiverrettiin odottaessa ja kauniita leimoja sillä sai.

Serubbabel oli Juudan käskynhaltija pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Hän sai kunnian panna alulle toisen temppelin rakentamisen. Hän oli juutalaisen kansan ylimys, mutta syntynyt diasporassa. Hänen nimensä kertoo syntymäpaikan aika suoraan: "Syntynyt Babylonissa". Hänellä oli Jumalan suun…

Uskon siemenet

Kuva
Vielä Jeesus sanoi: "Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa? Millä vertauksella kuvaisimme sitä? Se on kuin sinapinsiemen. Kun sinapinsiemen kylvetään maahan, se on pienin kaikista maailman siemenistä, mutta sen taimi nousee maasta ja kasvaa kaikista puutarhan kasveista suurimmaksi. Se tekee niin suuria oksia, että taivaan linnut voivat pesiä sen varjossa." Mark.4:30-32.

Kuuluisa korealainen saarnamies Yonggi Cho halusi kerran esitellä seurakuntalaisilleen, minkälainen sinapinsiemen on. Hän asetti siemeniä näytteille ja pyysi seurakuntalaisia tulemaan katsomaan niitä läheltä. Jonossa oli myös likinäköinen vanha nainen, joka kumartui katsomaan, mitä siinä paperinpalan päällä nyt sitten oikein oli. Hänen puuskuttava hengityksensä sai kuitenkin siemenet lentämään pitkin salia ja hänen jälkeensä ihmiset eivät nähneet niistä enää jälkeäkään.

Suomalaisista kasveista ehkä rypsi (tai rapsi) muistuttaa eniten sinappia. Niiden pienet pyöreät siemenet ovat monille tuttuja.…

Tuoreet leivät pöytään

Kuva
"Antakaa te heille syötävää", sanoi Jeesus. He vastasivat: "Ei meillä ole..." Luuk.9:13.

Tässä kiteytyy yksi hengellisen elämän toistuva ongelma. Tarvittaisiin ruokaa, mutta ei ole juuri mitään jaettavaa. Sananjulistajien kannalta kysymys on tietenkin Jumalan sanan ruuasta. Jokaisen julistajan tulisi pystyä tarjoamaan maistuvaa leipää, ja mielellään vähän leivän päällystäkin. Niinpä Luukas kertoo pari lukua myöhemmin tilanteesta, jossa ystävä tulee keskellä yötä pyytämään kolmea leipää (Luuk.11:5-8). Siinä on viittaus Vanhan testamentin kolmijakoon. Näihin kertomuksiin on kätketty viisautta ja neuvoja, miten tätä puuttuvan leivän ongelmaa voidaan ratkaista.

Jumalan sanan jakaminen on jatkuva haaste. Hyvän palvelijan ja taloudenhoitajan pitäisi voida antaa "vilja-annokset ajallaan" (Luuk.12:42). Pitäisi voida tehdä tätä työtä säännöllisesti, pitkäjänteisesti ja uskollisesti. Pitää myös kestää, jos ruoka ei aina kelpaa ja väki siirtyy toiseen pöytään.

Ilmes…

Salatut kattohuoneet

Kuva
Profeetta Elisa kohtasi Sunemissa varakkaan naisen, joka arvosti profeettaa ja kutsui tämän aina aterialle kotiinsa. Hän halusi tehdä enemmänkin Elisan hyväksi. Hän pohti miehensä kanssa: Usko minua, tuo Jumalan mies, joka aina poikkeaa meillä, on pyhä. Emmekö voisi rakentaa hänelle pienen kattohuoneen ja viedä hänelle sinne vuoteen, pöydän ja tuolin ja lampun? Silloin hän voisi tänne poiketessaan vetäytyä sinne. 2.Kun.4:9-10.

Tässä on esimerkki palvelemisesta, joka saa alkunsa vieraanvaraisuudesta ja johtaa vähitellen syvempään sitoutumiseen, jossa on jo mesenaatiksi ryhtymisen piirteitä. Kaiken kaikkiaan tosi hyvä esimerkki meillekin ja malli siitä, miten meidän tulisi kohdella Jumalan ihmisiä.

Uuden testamentin puolelta löydämme vastaavan tapauksen. Oletko huomannut, mikä se on? Paavali pyysi järjestämään majapaikan itselleen (Filem.1:22), mutta se ei tainnut toteutua. Sen sijaan Pietarilla oli jonkin aikaa majapaikka nahkuri Simonin luona (Ap.t.10:32). Ilmeisesti Simonin liiketoim…

Vähässä luotettava

Kuva
Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Luuk16:10.

Jumala testaa ihmisiä rahan avulla. Suhtautuminen rahaan paljastaa ihmisestä paljon. Rahan ja uskon suhde on kuitenkin monimutkainen emmekä voi vetää mitään yksioikoisia päätelmiä kenenkään uskonelämän aitoudesta peilaamalla sitä hänen rahan käyttöönsä. Rikkaus tai köyhyys ei ole lähtökohtaisesti hurskasta tai vähemmän hurskasta.

Pari asiaa kuitenkin kannattaa pitää mielessään. 1) Rahasta ei saisi tulla elämää hallitseva asia niin että sitä tavoitellaan yli kaiken. Rahaa ei ole tarkoitettu varastoitavaksi ja omaisuutta haalittavaksi tulevaisuuden turvaksi. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa. Luuk.12:15. 2) Jumalan valtakunnan valuutta on armo, ei euro. Rahalla ei voi ostaa mitään Jumalan lahjoja, ei rauhaa, ei rakkautta, ei turvallisuutta, ei ihmisarvoa eikä pelastusta. Rahalla ei voi ostaa …

Seuraa häntä

Kuva
Jeesus tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." Joh.1:43.

Herätyskristillisen liikehdinnän piirissä usein korostetaan uskon ratkaisun tekemistä. Kun ihminen antaa elämänsä Jeesukselle - tulee uskoon - hän on pelastettu ja turvassa. Evankelistat saattavat olla tyytyväisiä, kun joku tekee ratkaisun ja lähtee seuraamaan Herraa. Mutta on tarkoitus, että Jeesuksen seuraaminen on elämän mittainen projekti. Evankelistan jälkeen olisi hyvä löytyä opettajia ja paimenia varmistamaan, että seuraaminen jatkuu.

Jeesuksen seuraamiseen kuuluu seurakuntayhteys. Siihen tullaan kasteen kautta, siinä pysytään osallistumalla seurakunnan elämään. Hengellisen elämän syventyminen tarvitsee Pyhän Hengen yliluonnollista apua. Hengen kaste vie uskoon tulleen siihen iloon ja voimaan ja omistautumiseen, joka tarvitaan, jotta Kristuksen seuraaminen onnistuu pitkäjänteisesti. Pyhä Henki on erityisen tärkeä seuralainen, kun kasvu on edennyt siihen vaiheeseen, jossa kaikenlaiset vaikeudet tulev…

Jeesuksen seuraamisen ahdinko

Kuva
Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta. 2.Kor.13:5.

Mistä tiedämme, että seuraamme Herraa? Ahdingosta. Joudumme maksamaan hintaa siitä, että kuulumme hänelle. Jos pakenemme mukavuusvyöhykkeelle, emme jaksa seurata Herraa niihin koetuksiin, joissa todellinen vakaumuksellisuus punnitaan. Jossain vaiheessa hengellistä kasvuamme meidän vain yksinkertaisesti täytyy seurata Jeesusta vainotuksi tulemisen hinnalla.

Huomaamme esimerkiksi Paavalin elämästä, että hän joutui asteittain yhä pahempaan myllytykseen. Ihmisten raivo purkautui Jerusalemissa yli äyräidensä ja Paavalia mukiloitiin. Hänet haluttiin tappaa. Jeesuksen kohdallahan tämä sama kehityskaari näkyy vielä selvemmin. Asteittain hänen vainoamisensa sai yhä väkivaltaisempia piirteitä, kunnes sitten Jeesus vetäytyi Efraimin kaupunkiin välttääkseen kivitetyksi joutumisen. Kun hän sitten jonkin ajan päästä päätti p…

Kun hän ilmestyy

Kuva
Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Joh.21:4.

Jeesus tulee toisinaan meidän luoksemme niin hiljaa ja vaivihkaa, että emme huomaa häntä. Hän vaikuttaa, hän puhuu, hän kutsuu - joskus nuhteleekin - ja me menemme tilanteen ohi. Tajuamme ehkä aikojen päästä, että Pyhä Henki oli läsnä ja puhui.

Olemme oppineet näkemään Jeesuksen kuvissa. Jeesuksen hahmo vaihtelee jonkin verran, mutta on yleisesti ottaen tunnistettava eri taiteilijoiden käsialasta. Jos hänen hahmonsa ei tule meitä vastaan kadulla, emme tunnista häntä. Jos hänen hahmonsa tulee joskus yllättävästi vastaan, ajattelemme heti, että on kyse lavastuksesta. "Kuvataanko täällä elokuvaa?"

Todellakin: Jeesus ei ole meille enää maanpäällinen ihminen, vaan hänen todellisuutensa on sisäistä laatua. Pyhä Henki edustaa häntä ja puhuu meille Jeesuksen antamia sanoja. Silti hänen läsnäolonsa ja vaikutuksensa voi olla ilmeinen ja hänen sanansa kirkkaat.

Jos meillä on vaikeuksia tunnista…

Jumalan suunnitelma

Kuva
Olettehan kuulleet siitä Jumalan suunnitelmasta, jonka hän armossaan on ilmoittanut minulle, teidän parhaaksenne. Ef.3:2.

Tästä Jumalan suunnitelmasta Paavali sanoo, että se on ollut salaisuus, mutta nyt se on paljastettu (jae 5). Paavali kehaisee olevansa hyvin perillä tästä salaisuudesta (jae 4).

Jäin hetkeksi miettimään, mistä salaisuudesta tässä puhutaankaan. Intuitioni sanoo, että Kristuksesta siinä puhutaan, mutta miten se tarkemmin määritellään? Tuleeko se ilmi asiayhteydestä?

Kyllähän se tulee ilmi. Pitkään salaisuutena pidetty asia koskee Kristuksen ruumista ja sitä, että myös pakanat on kutsuttu Kristuksen ruumiin yhteyteen ja juutalaisten ja pakanakansojen välinen eriarvoisuus on pyyhitty pois.

..muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen. Ef.3:6.

Paavalin aikaan tämä oli vallankumouksellista puhetta. Meille se ei o…

Kivi, paperi ja sakset

Kuva
Muistathan tuon pelin: kivi voittaa sakset, paperi voittaa kiven ja sakset voittaa paperin.

Kristillistä uskoa on vaikea kuvata vastaavana pelinä, mutta uskosta löytyy voittajapareja: armo voittaa totuuden, totuus voittaa valheen, usko lain, rakkaus pelon, valo pimeyden, veri synnin, uusi liitto vanhan liiton, uudestisyntyminen luonnollisen syntymisen, kaste ympärileikkauksen jne.

On hyvä opetella tuntemaan uskon periaatteita, jotta osaa tehdä elämässään viisaita valintoja. Raamattu toteaa moneen otteeseen, että usko on salaisuus. Se on aarre, joka on kätkössä ja tulee kaivaa esiin.

Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo. Kol.1:27.

Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille, häneen uskottiin maailmassa, hänet korotett…

Kokosydäminen antautuminen

Kuva
Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Room.12:1.

Kun tulemme uskoon - tai jo ennen sitä - uskonasiat ovat meille kuin koulunkäyntiä. Luemme Raamattua kuin koulukirjaa ja opettelemme jumalisuuden periaatteita, hyvän ja moraalisen elämän suuntaviivoja - oman ymmärryksemme varassa. Kristillinen usko ohjaa vakaumuksen toteuttamiseen ja myös näyttämiseen. Kirkko ja seurakunta valvovat kasvuamme, ettemme elä enää maailman mukaan, vaan uuden elämän ohjauksessa. Seurakunnan paimennus yhdessä jäsenensä tahdonvoiman kanssa valjastetaan palvelemaan uskon päämääriä. Paavali sanoo tästä, että se on meidän 'järjellinen' jumalanpalveluksemme. Se tarkoittaa, että pystymme sen ymmärtämään ja toteuttamaan sitä tahdonvoimallamme. Mutta oikeastaan siinä on vielä yksi tärkeä elementti - Jumalalle antautuminen.

Itsensä antaminen Jumalan käyttöön ja Hen…

Piilosta esiin

Kuva
Muistamme, kuinka ihmisen ja Jumalan suhde ajautui piiloleikiksi. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: "Missä sinä olet?" 1.Moos.3:8-9.

Onko tämä piiloleikki sinulle tuttua? Yrität pysytellä etäällä Jumalasta ja unohtaakin hänen olemassaolonsa? Monet jumalattomat uskottelevat, ettei Jumalaa ole. Hänen olemassaolonsa on häiritsevä tekijä.

Niin, huono omatunto synnyttää pakoreaktion. Jos huono omatunto on vakiintunut olotila, sellainen paatumus johtaa Jumalan olemassaolon kieltämiseen - jumalattomuuteen.

Mutta vielä uskovinakin voimme aika ajoin paeta Jumalaa. Saatamme kätkeä asioita. Piilotamme elämämme arkaluontoisia puolia pois katseiden ulottuvilta. Muiden ihmisten edessä saamme tietysti näin tehdäkin, sillä yksityiset asiat pysykööt yksityisinä. Mutta joskus emme kertakaikkiaan uskalla tuoda Jumalan kasvojen eteen omia pimeitä puoliamme. Emme välttämättä osaa nimetä niitä. Koemme vain itsemme arvottomi…