Tekstit

Nyt:

Uskon hengessä

Kuva
Olen koonnut eSiru-sarjastani kirjan nimeltä Uskon hengessä. Tämä kirja on ollut jaossa aiemminkin, nimittäin suppeammassa muodossa ja ilmaisjakeluna. Nyt se on laajennettu 120 'siruun' ja sisältää jo kuudesosan Simon blogista eSiru (joka on KR92-käännöksen mukainen). Kirja on painettu BoD-palvelun kautta ja on periaatteessa myös kirjakauppajakelussa. Kirjan takakannen esittelyteksti:

Tämä kirja on koottu kirjoittajansa blogista, jossa on lyhyitä kirjoitelmia kristillisen uskon näkökulmasta. Blogin kirjoitelmat on jaettu kolmeen kategoriaan: profetiat, rohkaisut ja siunaukset. Tähän kirjaseen on valikoitu 120 kirjoitelmaa, noin kuudesosa koko blogista. Tämä kirjanen on ennen kaikkea tarkoitettu uskovien - tai uskosta kiinnostuneiden - luettavaksi ja se sopii etenkin karismaattisten kristittyjen käteen. Tämän kirjan tarkoitus on rohkaista ja rakentaa lukijoiden uskoa ja luottamusta Jumalaan. Paras tapa hyötyä tästä kirjasta, on lukea sitä rukouksen hengessä: "Puhu, Herra, p…

On yksi nimi ylitse muiden

Kuva
On yksi nimi ylitse muiden. Tämä on myös virren 908 teema. Voit lukea sen ja kuunnella sävelmän täällä.

Jeesus Kristus on se, joka on ylitse muiden - hän, Jumalan Poika.

'On yksi' voidaan myös lukea yhteen: Onyksi. Onyksi on korukivi. Ylimmäinen pappi kantoi olkakappaleita, jotka olivat onykskiveä (2.Moos.28:9). Niihin oli kaiverrettu Israelin kahdentoista heimon nimet. Aaron kantakoon heidän nimiään olkapäillään, jotta Herra muistaisi heitä (jae 12). Jaakobin pojat jaoteltiin kahteen ryhmään Lean ja Raakelin mukaan. (Vrt.1.Aik.2:1-2). Jeesus, uuden liiton ylipappi, kantaa olkapäillään apostoliensa nimiä. Voimme päätellä niin, vaikka tätä ei missään kirjoituksissa suoraan sanota. Voimme myös esirukouksessa itse kantaa ihmisten nimiä Jumalan eteen. Joskus pelkkä nimiluettelo voi tuntua kuivalta ja merkityksettömältä, mutta jos vie samojen henkilöiden nimiä Herran kasvojen eteen päivittäin, se on kuin korukiven kaivertamista ja tuottaa pysyvää siunausta. Kun toimitaan Jumalan s…

Vapaaksi kirkoista

Kuva
Jos yksi sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toinen taas: "Minä Apolloksen", ettekö silloin ole kuin ihmiset ainakin? 1.Kor.3:4.

Nykyään on sama tilanne, olemme kuin ihmiset ainakin, kun asemoimme itsemme: "Olen Lutherin puolella" tai "Olen baptisti" tai "Olen helluntailainen". Meidän tulisi purkaa kirkkokuntaiset raja-aidat ja hyväksyä uudestisyntyneet uskovat yhteyteemme kirkkoon ja oppisuuntaan katsomatta.

Kun suosittelen ihmisille tällaista, en tietenkään kehota ketään eroamaan omasta seurakunnastaan. Pelkän 'mielen avartumisen' takia ei kannata lähteä pois omasta yhteisöstään. Mutta tosiasia on, että laitoskirkoista pois vetäytyminen on ollut maailmalla yleinen trendi. Ihmiset ovat kyllästyneet kirkkojen julistuksen latteuteen, kaikkeen valmiiksi pureskeltuun ruokaan, sääntöjen ja kaavojen orjuuteen. Nykyajan ihminen on enemmän yksilö kuin menneinä aikoina ja rakentaa itselleen sellaisen maailmankuvan, jonka tuntee omaks…

Vapaaksi riippuvuuksista

Kuva
Sanalla 'riippuvuus' voidaan tarkoittaa erilaisia addiktioita, kun ihminen on koukussa tupakkaan, alkoholiin, muihin nautintoaineisiin tai lääkkeisiin. Tällöin voidaan puhua päihderiippuvuudesta. Ihminen voi joutua myös peli-, porno- tai nettiriippuvuuteen. Näiden lisäksi on olemassa sellaisia riippuvuuksia kuin pakonomainen shoppailu (yleensäkin ylikuluttaminen) tai liikunta-addiktio. Myös pakonomainen laihduttaminen (anoreksia) voidaan laskea riippuvuudeksi.

Askeesi eli nautinnoista kieltäytyminen ei ole nykyihmiselle kovinkaan tuttua, sen sijaan meitä riivaa nautinnonhakuisuus. Nykyajan postmoderni ihminen haluaa käyttää vapaa-aikansa huvituksiin ja nautintoihin. Elämä etenee lyhytjänteisesti halujen tyydyttämisestä toiseen. Vain harvat jaksavat tavoitella pitkäjänteisesti jotakin unelmaansa tehden työtä ja harjoittaen itsekuria. Mutta mitä henkevämpiä tavoitteita ihmisellä on, sitä enemmän pitää kieltäytyä ja harjoittaa itsehillintää, jotta keskittyminen omaan kutsumukseen…

Vapaaksi sukukirouksista

Kuva
Joskus minulta kysyttiin mielipidettä sukukirouksista, onko niitä ja miten niistä pääsee. Vastasin jotakin ympäripyöreätä yrittäen vakuuttaa kysyjää, että mitään sukukirouksia ei oikeastaan ole olemassa.

Mutta totta puhuen sukukiroukset nousevat esiin jo Raamatun alkulehdiltä, kun Kain sai kirouksen niskaansa veljensä Abelin murhan tähden. Ja Mooseksen laki kuvaa Jumalan menettelytapoja tähän tapaan: Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni. 2.Moos.20:5-6.

Sukukirous on olennaisesti sitä, että jonkun henkilön tekemä vääryys jää rasitteeksi tuleville polville ja sen aiheuttama painolasti siirtyy lasten ja lastenlasten kannettavaksi. Tappo tai muu väkivallan teko voi rasittaa sukua, vaikka suvun jäsenet eivät olisi edes tapahtuneesta tietoisia. Suvussa voi näin syntyä taipumus ratk…

Onko totuutesi yksitasoinen?

Kuva
Ennen olivat lentokoneet kaksitasoja, nykyään yksitasoja. On selviö, että yksitaso on kehittyneempi kuin kaksitaso. Mutta taitolennossa käytetään vieläkin kaksitasoisia härveleitä.

Tämä olkoon johdanto aiheeseeni, jossa pohdin, miksi meidän uskovien ajattelu on niin yksitasoista. Tässä yhteydessä yksitasoisuus on alkukantaista ja monitasoisuus kehittynyttä. Otan esimerkin: alkuseurakunnan aikaan kristikunta jakautui kahteen pääsuuntaan, kirkollisuuteen ja gnostilaisuuteen. Tämä voi olla vähän karkea jako ja minun ikiomani, mutta jälkimmäisessä ajateltiin, että uskova ei tarvitse jumalasuhteensa hoitamiseen kirkkoa tai ammattipapistoa. Tämän suuntauksen alkuunpanijana pidetään Maria Magdaleenaa. Ajan saatossa kirkollisuus pääsi valtaan ja gnostilaisuus leimattiin harhaopiksi.

Jos olenkin joskus esittänyt vähän gnostilaisia ajatuksia kirkon ja ammattipapiston tarpeellisuudesta, olen samaan aikaan pitänyt rukouslistallani pappeja. En koe siinä ristiriitaa. Ymmärrän hyvin, että joku voi s…

Puimurin purkamista

Kuva
Olin lukioikäisenä sukulaiseni maatilalla aputöissä. Monipuoliset ja vaihtelevat hommat kesälomalla olivat pestin hyvä puoli, mutta huono puoli oli se, että en ollut lainkaan kätevä tekemään käytännön töitä. Veljeni kunnostautui kaikessa käsillä tehtävässä, oli hyvä ajamaan traktoria, osasi luontaisesti mitä vaan. Hän oli pätevä, minä olin tumpula vähän kaikessa. Maaluuhommia sain tehdä, koska niin tylsää työtä ei monikaan jaksanut.

Lapsuudenkotini, edesmenneen isäni maatila - oli se ankara seula, joka punnitsi lahjat. Me veljekset, kaikkiaan seitsemän (!), olimme enimmäkseen joko tai - joko käteviä käsistämme tai sopivia aivotyöhön. Ainakin pari veljeksistä oli kylläkin molempia.

Minun apumiehen urani aallonpohja toteutui eräänä kesänä, kun isäntä määräsi minut riiheen purkamaan vanhaa puimuria. Se oli tullut elinkaarensa päähän ja oli valmis romutettavaksi. Niinpä minä sain muutamia työkaluja ja väljät ohjeet, miten hajottaisin tuon rakkineen. Lekaakin sopi vähän käyttää, jos ei muu…