Puimurin purkamista

Olin lukioikäisenä sukulaiseni maatilalla aputöissä. Monipuoliset ja vaihtelevat hommat kesälomalla olivat pestin hyvä puoli, mutta huono puoli oli se, että en ollut lainkaan kätevä tekemään käytännön töitä. Veljeni kunnostautui kaikessa käsillä tehtävässä, oli hyvä ajamaan traktoria, osasi luontaisesti mitä vaan. Hän oli pätevä, minä olin tumpula vähän kaikessa. Maaluuhommia sain tehdä, koska niin tylsää työtä ei monikaan jaksanut.

Lapsuudenkotini, edesmenneen isäni maatila - oli se ankara seula, joka punnitsi lahjat. Me veljekset, kaikkiaan seitsemän (!), olimme enimmäkseen joko tai - joko käteviä käsistämme tai sopivia aivotyöhön. Ainakin pari veljeksistä oli kylläkin molempia.

Minun apumiehen urani aallonpohja toteutui eräänä kesänä, kun isäntä määräsi minut riiheen purkamaan vanhaa puimuria. Se oli tullut elinkaarensa päähän ja oli valmis romutettavaksi. Niinpä minä sain muutamia työkaluja ja väljät ohjeet, miten hajottaisin tuon rakkineen. Lekaakin sopi vähän käyttää, jos ei muu auttanut.

Purkaminen oli kovin vaikeaa. Yritin irrottaa puimurin takaseinässä olevaa kuljetinta. Sain muutaman kiinnikkeen irti, mutta itse putkilo ei liikahtanut oikein minnekään. Kokeilin lekaa - jospa kiinnitys antaisi periksi. Ei irronnut. Jospa se lähtisi, kun löisi kaikin voimin?

Huvittaa muistella tuota epätoivoista puimurin hajottamista. Sain vain sitä sieltä täältä lyttyyn. Isäntäkin jo iltasella alkoi puhella, että siitä kuljettimesta olisi vielä voinut saada hyvän kalun, kun ei olisi hakannut sitä rikki...

En siis osannut purkaa puimuria. Vuosia myöhemmin sen sijaan sain rikki menneen diaprojektorin vaivatta puretuksi osiin. Sen kokoaminen uudestaan ei vain onnistunut. Joten jos sinulla on jokin maatilan kone takapihallasi, älä pyydä minua romuttamaan sitä. Tai jos sinulla on jokin kodinkone rikki, pyydän: käänny ammattimiehen puoleen.

Rakkaat veljet ja sisaret: joskus on hyvä, että tutustumme itseemme ja voimme todeta, että emme osaa jotakin, emme sovellu tiettyihin töihin. On hyvä tietää olevansa jossakin työssä täysi tumpula. Nimittäin sen rinnalla korostuu se, mikä meiltä luonnistuu, missä olemme hyviä, mihin sovellumme. On tärkeätä seurakunnassakin erottaa ihmisten armoitukset.

Seurakunta on samanlainen ankara seula kuin isäni maatila. Siellä jyvät erotetaan akanoista, siellä armoitukset tulevat näkyviin, siellä myös tumpulat jäävät kiinni ja heidät siirretään muihin tehtäviin.

Valitettavasti vaan joskus käy niin, että pastori on kuin puimurin purkaja, joka hermostuu ja alkaa lyödä lekalla! Näitä tilanteita tulee vastaan silloin tällöin. Tai joku yrittää saarnata, vaikka on vain saarnatautinen. Ehkä hänet voitaisiin ohjata niihin töihin, joita hän osaa? Monet konfliktit voitaisiin välttää, jos jokainen olisi oikealla paikallaan eikä pyrkisi vääränlaisiin tehtäviin.

Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. Room.12:6-8.

Sinullakin on omat armolahjasi, sinäkin olet pätevä jossakin. Sinun täytyy löytää lahjasi ja opetella käyttämään niitä Jumalan kunniaksi. Siihen halusin sinua rohkaista. Sinulla on kaikki mahdollisuudet nousta lyttyyn lyöjien yläpuolelle. Sinua ei ole kutsuttu heiluttamaan moukaria eikä sinua ole kutsuttu häpeään vaan loistamaan kirkasta valoa Kristuksen kunniaksi.

Luetuimmat nyt:

Uskon rituaalit

Korkeimman suojassa

Itsehoidon musta vyö