Tasapainoilua
Saarnaaja kiteyttää keskeisen elämänohjeensa vanhan liiton mukaisesti sanoin: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Saarn.12:13. Kun taas Jeesus sanoi heille: Uskokaa Jumalaan. Mark.11:22.
Jeesus asetti siis uskon varassa elämisen lain noudattamisen tilalle. Paavali pohti tätä lain noudattamista ja uskoa ja totesi niiden eron näin: Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: "Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän." Gal.3:12.
Olemme kutsutut elämään uskossa, emme lain alla ja kirjaimen orjuudessa. Laki on kylläkin meille kasvattaja, joka auttaa meitä ymmärtämään, mikä on Jumalan tahto. Paavali nimittää lakia 'holhoojaksi' (Gal.4:2). Emme ole enää uskon tultua holhoojan komennossa emmekä elä orjina, jos kerran olemme päässeet lapsen asemaan.
Mutta vanhan liiton viisaudestakin löytyy mausteita, joita ei tarvitse hylätä, kun vaan osaamme asettaa ne oikeaan mittasuhteeseen. Saarnaaja evästää nuorisoa elämää varten tähän tapaan: Iloitse varhaisista vuosistasi, nuorukainen, nauti nuoruutesi päivistä! Seuraa sydämesi teitä ja silmiesi haluja, mutta muista, että Jumala vaatii sinut kaikesta tuomiolle. Saarn.11:9. Siinä kirjoittaja tasapainoilee elämän iloisen ja synkän puolen välillä. Hän toistaa tätä teemaa tuomiolle joutumisesta vielä kirjan viimeisessä jakeessa:
Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista. Saarn.12:14.
Itsekin haluaisin säilyttää tasapainon ja puhua myös elämän myönteisistä ja valoisista puolista, jos puhe jotenkin kääntyy 'lakiin ja tuomioon'. Jos jäämme vain pelkäämään tulevaa tuomiota, emme uskalla elää. Elämään kuuluu elämänhalu ja ilo, innostus ja nautinto, nauru ja ilakointi, huumori ja vahvat tunteet, romantiikka ja perheonni - ja mitä vielä?
Suomalaisen ihmisen elämään kuuluu juhannus. Keskikesän aurinko. Sauna ja juhlamieli. Kuovin laulu järven rannalla. Valitettavasti suomalaisten juhannukseen on sekoittunut myös alkoholin käyttöä ja holtitonta elämää hukkumisineen.
Mutta voin itse muistaa juhannuksen lapsuudestani, kun isä vielä eli ja isän vanha vene sahattiin kahtia ja aseteltiin juhannuskokon rungoksi pystyyn. Siihen koottiin risuja ja muuta roinaa. Saunan jälkeen otettiin eväitä mukaan ja mentiin rantaan, sytettiin kokko ja oltiin juhlamielellä. Meidän perheessä ei käytetty alkoholia, tuskin sellaisesta edes mainittiin. Olin vielä alle kouluikäinen ja muisto tuosta lapsuuden juhannuksesta on jäänyt onnelliseen mieleeni hyvänä muistona omasta lapsuudestani ja siitä kauniista maisemasta, jonka keskellä sain sitä viettää.
En muista, että meillä olisi kokkoa ollut sen koommin. Isäni kuoli vain muutaman vuoden kuluttua. Lapsen mieleeni on piirtynyt ne iloiset hetket rannalla juhannuksena, mutta myös surulliset hetket isäni arkun ääressä. Elämä näyttää pitävän huolen siitä, että erilaiset elämään kuuluvat asiat pysyvät tasapainossa.
Omasta puolestamme voimme vaalia tasapainoa kristillisessä uskossamme niin että emme aja ihmisiä lain alle. Voimme korostaa uskon merkitystä ilman että suosimme hälläväliä-meininkiä. Kun puhumme varoituksen sanoja ja parannuksen välttämättömyyttä, emme haluaisi tappaa ihmisten elämäniloa. Vaikka joudummekin tuomiolle, näemme elämän kuitenkin lahjana, suurena rikkautena, jonka olemme saaneet hyvältä Jumalalta, joka on armosta rikas.
Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr.4:16.
Jeesus asetti siis uskon varassa elämisen lain noudattamisen tilalle. Paavali pohti tätä lain noudattamista ja uskoa ja totesi niiden eron näin: Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: "Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän." Gal.3:12.
Olemme kutsutut elämään uskossa, emme lain alla ja kirjaimen orjuudessa. Laki on kylläkin meille kasvattaja, joka auttaa meitä ymmärtämään, mikä on Jumalan tahto. Paavali nimittää lakia 'holhoojaksi' (Gal.4:2). Emme ole enää uskon tultua holhoojan komennossa emmekä elä orjina, jos kerran olemme päässeet lapsen asemaan.
Mutta vanhan liiton viisaudestakin löytyy mausteita, joita ei tarvitse hylätä, kun vaan osaamme asettaa ne oikeaan mittasuhteeseen. Saarnaaja evästää nuorisoa elämää varten tähän tapaan: Iloitse varhaisista vuosistasi, nuorukainen, nauti nuoruutesi päivistä! Seuraa sydämesi teitä ja silmiesi haluja, mutta muista, että Jumala vaatii sinut kaikesta tuomiolle. Saarn.11:9. Siinä kirjoittaja tasapainoilee elämän iloisen ja synkän puolen välillä. Hän toistaa tätä teemaa tuomiolle joutumisesta vielä kirjan viimeisessä jakeessa:
Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista. Saarn.12:14.
Suomalaisen ihmisen elämään kuuluu juhannus. Keskikesän aurinko. Sauna ja juhlamieli. Kuovin laulu järven rannalla. Valitettavasti suomalaisten juhannukseen on sekoittunut myös alkoholin käyttöä ja holtitonta elämää hukkumisineen.
Mutta voin itse muistaa juhannuksen lapsuudestani, kun isä vielä eli ja isän vanha vene sahattiin kahtia ja aseteltiin juhannuskokon rungoksi pystyyn. Siihen koottiin risuja ja muuta roinaa. Saunan jälkeen otettiin eväitä mukaan ja mentiin rantaan, sytettiin kokko ja oltiin juhlamielellä. Meidän perheessä ei käytetty alkoholia, tuskin sellaisesta edes mainittiin. Olin vielä alle kouluikäinen ja muisto tuosta lapsuuden juhannuksesta on jäänyt onnelliseen mieleeni hyvänä muistona omasta lapsuudestani ja siitä kauniista maisemasta, jonka keskellä sain sitä viettää.
En muista, että meillä olisi kokkoa ollut sen koommin. Isäni kuoli vain muutaman vuoden kuluttua. Lapsen mieleeni on piirtynyt ne iloiset hetket rannalla juhannuksena, mutta myös surulliset hetket isäni arkun ääressä. Elämä näyttää pitävän huolen siitä, että erilaiset elämään kuuluvat asiat pysyvät tasapainossa.
Omasta puolestamme voimme vaalia tasapainoa kristillisessä uskossamme niin että emme aja ihmisiä lain alle. Voimme korostaa uskon merkitystä ilman että suosimme hälläväliä-meininkiä. Kun puhumme varoituksen sanoja ja parannuksen välttämättömyyttä, emme haluaisi tappaa ihmisten elämäniloa. Vaikka joudummekin tuomiolle, näemme elämän kuitenkin lahjana, suurena rikkautena, jonka olemme saaneet hyvältä Jumalalta, joka on armosta rikas.
Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr.4:16.
