Yksin uskosta

Uskonpuhdistuksen kolme tärkeintä periaatetta olivat: Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansiosta. Nämä voidaan ja tulee pitää voimassa tänäänkin.

Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi? Luuk.5:21.

Fariseukset olivat kateellisia Jeesukselle tämän arvovallasta ja voimasta tehdä ihmeitä. Samalla he varmaankin kokivat, että syntinen sai armon liian helposti. Eihän halvaantunut mies, josta tässä kerrottiin, tehnyt elettäkään katuakseen syntejään.

Tänäkin päivänä on uskovien keskellä fariseuksia ja lainopettajia, jotka kehottavat ihmisiä katumusharjoituksiin. Heidän mielestään on tehtävä kunnolla parannusta ja osoitettava se jollakin näkyvällä tavalla. On vähintäänkin rukoiltava ääneen muiden kuullen: "Herra, ole minulle syntiselle armollinen!" Jos liian nopeasti uskoo syntinsä anteeksi ilman julkisia katumusharjoituksia, fariseukset tulevat pilkkaamaan: "Olen minulle syntiselle armollinen!" He siis irvistelevät toisen epäkypsää parannusta ja rakentavat ironisia näkökulmia aiheeseen.

Emme kuitenkaan oikeasti voi päältä katsoen tietää, mitä ihmisen sydämessä on, ja minkälaista parannusta hän on tehnyt. Emme tiedä, elääkö hän lain alla ja meneekö kohti omavanhurskautta vai odottaako hän päästösanoja ja evankeliumin tarjoamaa vapautusta synnin taakasta.

Emme oikeastaan voi muuta kuin päästää ja julistaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Lain käskyillä piiskaaminen on turhaa, joskus vahingollista. Synnintunto ihmisessä kertoo, että lain tehtävä on jo tehty.

Joku voi pitää tällaista uskoa lapsellisena, mutta lasten kaltaisuus ei ole kauhean paha asia. Lapset ottavat vastaan rakkauden mutkattomasti. Joku voi pitää armon jakamista syntisille liian helppona ratkaisuna, mutta ainakaan se ei ollut helppoa Jeesukselle. Hän maksoi hengellään siitä, että me saimme mahdollisuuden olla osallisia armosta. Ei siinä ole mitään narsismia, että otamme vastaan Kristuksen tarjoaman armon. Sen sijaan on olemassa narsismin vastakohta - dissosiaatiohäiriö - joka aiheuttaa ihmiselle sellaisen trauman, että hän ei uskalla odottaa osakseen mitään rakkautta. Hän kokee itsensä arvottomaksi olemaan rakkauden kohteena. Hän ei omasta mielestään ansaitse mitään, ei edes Jumalan rakkautta.

Sellaiselle ihmiselle on suuri oivallus, kun hän ymmärtää, ettei Jumalan rakkautta tarvitse ansaita. Se on täysin ilmainen, kaiken ansaitsemisen ulottumattomissa. Ei sitä voi ansaita tekemällä parannusta, suorittamalla katumusharjoituksia ja hyviä tekoja.

Niinpä minunkin oma dissosiaatiohäiriöni raukesi tyhjiin Kristuksen rakkauden edessä. En ansaitse, se on selvää, mutta eipä minun tarvitsekaan ansaita! Parempi vaan, etten ansaitse. Kuinka mahtavaa, kuinka tasa-arvoista, kuinka tervehdyttävää!

Sinä osoitat minulle elämän tien. Minä saan nähdä sinun kasvosi, sinä täytät minut ilolla. Ap.t.2:28.

Luetuimmat nyt:

Kokosydäminen antautuminen

Jos Herra suo