Hiljentymisen taito
Gideon vei väkensä veden äärelle, ja Herra sanoi hänelle: "Erota kaikki ne, jotka latkivat vettä kielellään niin kuin koirat, niistä, jotka laskeutuvat polvilleen juomaan." Niitä, jotka latkivat vettä kielellään, oli kolmesataa miestä; kaikki muut laskeutuivat polvilleen ja ammensivat kädellä vettä suuhunsa. Tuom.7:5-6.
Gideonin miehet tulivat veden ääreen ja laskeutuivat rantakiville juomaan. He menivät polvilleen ja kauhoivat kädellä vettä suuhunsa. Siinä tuhansien miesten juomaan ryntäämisessä matala vesi sameni pahasti. Loput miehet saivat kauhoa kuravettä. Oli lopulta pakko odottaa, että vesi kirkastuisi. Janoisin suin moni mies pitkitti juomaan menemistään, jotta saisivat edes vähän puhdasta vettä suuhunsa.
Kun vesi on tullut mutaiseksi, se kirkastuu ajan kanssa. Joko se kirkastuu veden virtauksen takia tai siksi, että savi ja muut epäpuhtaudet painuvat pohjaan. Pitää siis vain odottaa, että pintavesi puhdistuu. Sitten kärsivällisen odottamisen ja viivyttelyn jälkeen pinnassa kelluu puhdasta vettä. Jos siihen sitten upottaa kämmenensä, vesi taas samenee. Paras tapa juoda sotkematta vettä, on kumartua syvään ja latkia vettä kielellään.
Niinpä tämä kertomus korostaa kärsivällisen odottamisen merkitystä. Tämä kuvaus myös tuo esiin tietynlaisen luonteen merkityksen. Hätäilevä, hosuva, levoton toiminta ei ole aina paras tapa toimia. Jumalan ihmisen täytyy osata hiljentyä, olla levollinen ja odottaa. Jumalan ihmisen täytyy osata tyytyä vähään. Elävää vettä ei aina voi ryypätä kannusta. Voi olla, että joudumme tyytymään kielen kostutukseen. Tippa puhdasta Jumalan sanan vettä voi olla parempi kuin kulaus epämääräisen makuista juomaa.
Jumalan ihmisen on hyvä oppia hiljentymään. Meidän sielunmaailmamme on normitilassa samea ja sotkuinen. Maailman kaikki häly ja erilaiset asiat risteävät mielessämme. Työ vaatii keskittymistä. Vapaa-aikana jaamme huomiotamme tiedostusvälineille, ystäville, harrastuksille. Elämä on erilaista hössötystä ja häslinkiä tulvillaan. Sisäinen maailmamme kärsii, mielen virtaukset kuljettavat kaikenlaista ajatusroskaa sinne tänne, olemme kuin keskellä vilkasta liikennettä. Tämä sisäinen hämmennys ei kaipaa mitään joogaa. Emme voi suositella pakanauskonnosta peräisin olevaa hiljentymistä, jos kerran myös kristillinen hiljentyminen on ulottuvillamme.
Kristittyinä varaamme aikaa Raamatun lukemiselle ja hiljaa olemiselle. Vain kun häly laskeutuu, voimme kuulla Jumalan äänen. Rukoileminen kuuluu kristityn hiljentymiseen, mutta joskus myös rukoilemisen tulee tauota. Hiljaa olemisen taito ja Jumalan odottaminen vievät meidät siihen valmiuteen, mitä tarvitaan, kun Jumala haluaa meitä käyttää. Tänäkin päivänä Jumalan henki voi sanoa:
Vie miehesi veden äärelle, niin minä erottelen heidät siellä.Tuom.7:4.
Gideonin miehet tulivat veden ääreen ja laskeutuivat rantakiville juomaan. He menivät polvilleen ja kauhoivat kädellä vettä suuhunsa. Siinä tuhansien miesten juomaan ryntäämisessä matala vesi sameni pahasti. Loput miehet saivat kauhoa kuravettä. Oli lopulta pakko odottaa, että vesi kirkastuisi. Janoisin suin moni mies pitkitti juomaan menemistään, jotta saisivat edes vähän puhdasta vettä suuhunsa.
Kun vesi on tullut mutaiseksi, se kirkastuu ajan kanssa. Joko se kirkastuu veden virtauksen takia tai siksi, että savi ja muut epäpuhtaudet painuvat pohjaan. Pitää siis vain odottaa, että pintavesi puhdistuu. Sitten kärsivällisen odottamisen ja viivyttelyn jälkeen pinnassa kelluu puhdasta vettä. Jos siihen sitten upottaa kämmenensä, vesi taas samenee. Paras tapa juoda sotkematta vettä, on kumartua syvään ja latkia vettä kielellään.
Niinpä tämä kertomus korostaa kärsivällisen odottamisen merkitystä. Tämä kuvaus myös tuo esiin tietynlaisen luonteen merkityksen. Hätäilevä, hosuva, levoton toiminta ei ole aina paras tapa toimia. Jumalan ihmisen täytyy osata hiljentyä, olla levollinen ja odottaa. Jumalan ihmisen täytyy osata tyytyä vähään. Elävää vettä ei aina voi ryypätä kannusta. Voi olla, että joudumme tyytymään kielen kostutukseen. Tippa puhdasta Jumalan sanan vettä voi olla parempi kuin kulaus epämääräisen makuista juomaa.
Kristittyinä varaamme aikaa Raamatun lukemiselle ja hiljaa olemiselle. Vain kun häly laskeutuu, voimme kuulla Jumalan äänen. Rukoileminen kuuluu kristityn hiljentymiseen, mutta joskus myös rukoilemisen tulee tauota. Hiljaa olemisen taito ja Jumalan odottaminen vievät meidät siihen valmiuteen, mitä tarvitaan, kun Jumala haluaa meitä käyttää. Tänäkin päivänä Jumalan henki voi sanoa:
Vie miehesi veden äärelle, niin minä erottelen heidät siellä.Tuom.7:4.
