Ristin tiellä


Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni. 
Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. Luuk.14:26-27.

Jos oikein huolella miettii, mitä edellä on sanottu, Jeesuksen sanat voivat järkyttää. Ristin todellisuus tuntuu haastavan koko luonnollisen elämän. Ristin tie tuntuu menevän kaikkea normaalia vastavirtaan. Mutta elämänkokemus, jos hengellinen kasvu on jatkunut riittävän pitkälle, todistaa kuitenkin, että Herran sanat ovat tässäkin "niin ja aamen".

Kaikki eivät joudu kokemaan sitä, että seurakunta hylkää, puoliso hylkää, uskon ystävät kaikkoavat, lapset nousevat kapinaan, terveys reistaa, omaisuus häviää, maine menee. Mutta moni uskoon tullut kokee ristin kuitenkin elämässään jollakin tavalla. Jokainen maksaa jotakin hintaa uskostaan. 

Olen viime aikoina lukenut "Ylimielisyyden historiaa". Siinä kirjoittaja kertoo historiallisista tapauksista, kun esimerkiksi hyvät neuvot on ohitettu, kuinka ylpeys on estänyt näkemästä, mitä tilanne vaatii. Jeesuskin syytti aikansa johtajia ja tavallistakin kansaa siitä, että se ei ymmärtänyt etsikkoaikaansa (Luuk.19:44).

Oletko sinä kohdannut ylimielisyyttä tai alentuvaa käytöstä. "Rauhaa!" hän sanoi maireasti. "Oletko sinä vielä uskossa?" hän kysyi alentuvasti. Tai oletko tarjonnut apuasi jossain asiassa, jossa olet hankkinut itsellesi hyvät tiedot ja taidot? Minä tarjosin kerran ilmaisia nettisivuja erään henkilön ammatinharjoittamiseen, mutta hän päätti nettisivujen sijasta ostaa 400 eurolla käyntikortteja! Tai tarjosin apuani eräälle hyödyllistä työtä tekevälle ihmiselle, jotta hän voisi lähettää netin kautta uutiskirjeitään. Direktiivi, joka on hiljattain tullut voimaan, määrää, että manuaalista sähköpostia ei voi käyttää uutiskirjeen lähettämiseen, jos vastaanottajia on yli 25 henkilöä. Direktiivin mukaan tilaajien täytyy saada tilata itse uutiskirje ja myös poistua tilaajista itsenäisesti tarvitsematta lähettää sanallisia pyyntöjä ylläpidolle. No, kuinka ollakaan, kyseinen henkilö lähettää edelleen uutiskirjeitään omalla sähköpostilla. Ylimielisyys - mistä se oikein kumpuaa? Jokin ylpeys saattaa olla takana tyyliin "kyllähän minä nämä hommat hallitsen".

Tai mikä sai aikoinaan veljet vaatimaan keskusteluja kanssani? Olen pitänyt vuosikymmeniä yhteystietoni julkisina ja monet ovatkin lähettäneet viestejä ja niistä on syntynyt aika ajoin pitkiäkin keskusteluja. Olen julkaissut paljon ajatuksiani netissä, mutta ne herrat, jotka niin kiivaasti aikoinaan vaativat keskustelemista, eivät ole vaivautuneet kommentoimaan sanallakaan. Ymmärtävätkö he keskusteluksi ainoastaan kasvokkain tapahtuvan suullisen juttelun? Tai peräti ylhäältäpäin tapahtuvan sanelun?

Voisi kai kysyä: Mikä niitä vaivaa? Mikä ylipäätään ihmisiä vaivaa, kun joko eristetään tai syrjitään tai jos välttelystä huolimatta joudutaan kohtaamaan, tuodaan heti esiin ylimielinen asenne?

Voisi tietenkin katsoa asiaa myös siitä näkökulmasta, miksi ihmisten arvostelukyky pettää? Onko valehtelu niin vastaansanomatonta, että pitää uskoa kaikki, mitä puhutaan? Missä ihmisten älylliset suodattimet on? Eniten minua hämmästyttää, että uskovat ja tananpalvojat pitävät samoja valheita tosina ja ovat samassa rintamassa syyttämässä hurskaita. 

Kaiken tämän kestäminen tietysti kuuluu ristin tien kulkemiseen. Voimme iloita siitä, että saamme seurata Mestaria hänen askelissaan, olla osallisia ristin kärsimyksistä, jopa siitä, että Viholliset ovat oman talon väkeä. Miika 7:6.

Jos muistelemme, mitä kaikkea Jeesus sai kestää matkalla ristille, voimme luetella monia asioita: ihmiset kritisoivat jopa parantamista, tavan takaa ihmeen tapahduttua sairas oli "väärin parannettu", tai Jeesusta kritisoitiin loukkaavasti ja väitettiin, että hänessä oli paha henki. Sitten kiirastorstain kuulusteluissa Jeesusta lyötiin ja pahoinpideltiin. Häntä syljettiin ja pilkattiin, hänet lopulta ristiinnaulittiin eli teloitettiin kiduttamalla.

Jos aiomme seurata Herraa kaikesta mielestämme ja voimastamme, kokosydämisesti ja tinkimättä, silloin kohtaamme samoja asioita. Kaikenlaisia ylimielisiä tolvanoita tulee vastaan. Joskus niitä joutuu kohtaamaan seurakunnassakin. Mutta Tuomari, joka seuraa vaellustamme, on oikeamielinen, vanhurskas ja usein äärimmäisen armollinen väärintekijöitä kohtaan. Siksi voimme luottavaisin mielin jäädä hänen käsiinsä ja uskoa asiamme hänen haltuunsa. Hän tuomitsee oikein.

Luetuimmat nyt:

Jumalan uskollisuus

Itsehoidon musta vyö