Tuntematon sotilas
Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi: "Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!" Tuom.6:12.
Gideon tunsi itsensä pieneksi ja mitättömäksi. Hän eli midianilaisten sorron alla ja hänet oli vallannut syvä toivottomuus. Hän eli epätoivon partaalla. Hän ei voinut kokea olevansa minkäänlainen sotasankari.
Kun Herra ilmestyi aikoinaan Danielille, tämäkin oli syvässä alhossa, väsynyt ja voimaton. Hän jopa kaatui maahan eikä kyennyt nousemaan. Hän valitti: Enää ei minussa ole jäljellä voimaa, tuskin henkeäkään! Dan.10:17.
Kun tapasin erästä sukulaistani, totesin hänelle, että olin saanut jo molemmat jalkani ylös haudasta. Tarkoitin, että olin jokseenkin hyvin toipunut sydänleikkauksesta. Kerroin, että hengenlähtö oli ollut lähellä.
Sairaalassa toisen sydänleikkauksen jälkeen minua pidettiin vahvassa koomassa. Siinä tilassa näin näyn tai unen: Olin teltassa. Näin vain sen kaarevan katon. Sen väri vaihteli, mutta yleensä se oli kullanvärinen. En nähnyt teltan sisällä ketään. Jälkeenpäin saatoin todeta: Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan teltassaan.. Ps.27:5. Unessani oli useita eri jaksoja ja kerran näin poikkeuksellisesti erään sota-asuun puetun miehen. Katselin häntä läheltä ja näin oikeastaan vain keskivartalon, en kasvoja. Hän oli suurikokoinen, ainakin yli kaksimetrinen. Hänellä oli päällään haarniska, jonka pinta oli kuin traktorin rengas. Ajattelin, että jos tuota iskisi miekalla, terä vain pomppaisi siitä eikä miehelle kävisi kuinkaan. Tunsin itseni heikoksi, hyvin voimattomaksi tuon taivaallisen sotilaan edessä.
Jälkeenpäin mietin, oliko hän vartijani. Olinko vanki? Kenties hän oli suojelijani? Oliko hän enkeli vai joku ihminen ylösnousemushahmossaan? Olisin halunnut tunnistaa hänet, mutta en millään päässyt selville hänen henkilöllisyydestään.
Tutkin hengessäni tätä Raamatun ihmiskuvaa ja Jumalan palvelijan olemusta. Jotenkin se on kahtalainen: toisaalta surkea ja voimaton, orpo ja kahlittu, toisaalta sotaurho, Jumalan sota-asuun puettu taivaallinen olento, kirkkauden ihminen, jota enkelitkin kadehtivat. Tämä kävi ilmi Gideonin ja Danielin tapauksissa: heikko ihminen sai voiman, muuttui kuin toiseksi olennoksi. Myös Jeesus ja Paavali heijastavat tätä kahtiajakoa, jossa suurin heikkous takaa suurimman voiman. Aivan kuin ihmisen maallisen olemuksen heikkous tarvittaisiin, jotta hänen sisäinen, hengellinen olemuksensa olisi mahdollisimman vahva.
Näin ollen voin esittää uuden hypoteesin siitä, kuka oli se minun henkivartijani siinä sairaalan 'unessa'. Se olin minä itse! Olin siis tuossa tilanteessa peilin edessä ja katselin omaa peilikuvaani! Kun olin luonnollisen elämäni pohjalla, lähellä kuoleman rajaa, minun hengellinen ihmiseni oli voimissaan. Niinpä Jumalan Henki olisi voinut sanoa minullekin: "Sinä urhea soturi, kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!"
Jos tätä hypoteesia vielä ajatellaan tarkemmin, se peili on itse asiassa Raamattu. Kun katselemme itseämme Jumalan sanan peilistä, voimme nähdä uskon kautta kuvan hengellisestä olemuksestamme. Toivon, että tämä antaa sinullekin näkemystä omaan elämääsi, kykyä katsella oman elämäsi hengellistä todellisuutta, nähdä itsesi uskon silmin uudella tavalla. Toivon, että se auttaa sinua heikkouden hetkenä näkemään asiat taivaan näkökulmasta. Tämä kasvattaa uskoasi ja syventää ymmärrystäsi. Voit ymmärtää heikkouden edun: Jumalan voima asettuu sinun heikkouteesi ja siitä tulee sinun kauttasi toimivaa Jumalan voimaa. Ylösnousemus on ihme, joka kerran tapahtuu jokaisen uskovan kohdalla. Saamme siinäkin seurata Herraa. Mutta se pohjustetaan uskon kautta. Usko on se kohtu, jossa ylösnousemuksen lapsi kehittyy syntyäkseen kerran.
Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 2.Kor.12:10.
Gideon tunsi itsensä pieneksi ja mitättömäksi. Hän eli midianilaisten sorron alla ja hänet oli vallannut syvä toivottomuus. Hän eli epätoivon partaalla. Hän ei voinut kokea olevansa minkäänlainen sotasankari.
Kun Herra ilmestyi aikoinaan Danielille, tämäkin oli syvässä alhossa, väsynyt ja voimaton. Hän jopa kaatui maahan eikä kyennyt nousemaan. Hän valitti: Enää ei minussa ole jäljellä voimaa, tuskin henkeäkään! Dan.10:17.
Kun tapasin erästä sukulaistani, totesin hänelle, että olin saanut jo molemmat jalkani ylös haudasta. Tarkoitin, että olin jokseenkin hyvin toipunut sydänleikkauksesta. Kerroin, että hengenlähtö oli ollut lähellä.
Sairaalassa toisen sydänleikkauksen jälkeen minua pidettiin vahvassa koomassa. Siinä tilassa näin näyn tai unen: Olin teltassa. Näin vain sen kaarevan katon. Sen väri vaihteli, mutta yleensä se oli kullanvärinen. En nähnyt teltan sisällä ketään. Jälkeenpäin saatoin todeta: Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan teltassaan.. Ps.27:5. Unessani oli useita eri jaksoja ja kerran näin poikkeuksellisesti erään sota-asuun puetun miehen. Katselin häntä läheltä ja näin oikeastaan vain keskivartalon, en kasvoja. Hän oli suurikokoinen, ainakin yli kaksimetrinen. Hänellä oli päällään haarniska, jonka pinta oli kuin traktorin rengas. Ajattelin, että jos tuota iskisi miekalla, terä vain pomppaisi siitä eikä miehelle kävisi kuinkaan. Tunsin itseni heikoksi, hyvin voimattomaksi tuon taivaallisen sotilaan edessä.
Tutkin hengessäni tätä Raamatun ihmiskuvaa ja Jumalan palvelijan olemusta. Jotenkin se on kahtalainen: toisaalta surkea ja voimaton, orpo ja kahlittu, toisaalta sotaurho, Jumalan sota-asuun puettu taivaallinen olento, kirkkauden ihminen, jota enkelitkin kadehtivat. Tämä kävi ilmi Gideonin ja Danielin tapauksissa: heikko ihminen sai voiman, muuttui kuin toiseksi olennoksi. Myös Jeesus ja Paavali heijastavat tätä kahtiajakoa, jossa suurin heikkous takaa suurimman voiman. Aivan kuin ihmisen maallisen olemuksen heikkous tarvittaisiin, jotta hänen sisäinen, hengellinen olemuksensa olisi mahdollisimman vahva.
Näin ollen voin esittää uuden hypoteesin siitä, kuka oli se minun henkivartijani siinä sairaalan 'unessa'. Se olin minä itse! Olin siis tuossa tilanteessa peilin edessä ja katselin omaa peilikuvaani! Kun olin luonnollisen elämäni pohjalla, lähellä kuoleman rajaa, minun hengellinen ihmiseni oli voimissaan. Niinpä Jumalan Henki olisi voinut sanoa minullekin: "Sinä urhea soturi, kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!"
Jos tätä hypoteesia vielä ajatellaan tarkemmin, se peili on itse asiassa Raamattu. Kun katselemme itseämme Jumalan sanan peilistä, voimme nähdä uskon kautta kuvan hengellisestä olemuksestamme. Toivon, että tämä antaa sinullekin näkemystä omaan elämääsi, kykyä katsella oman elämäsi hengellistä todellisuutta, nähdä itsesi uskon silmin uudella tavalla. Toivon, että se auttaa sinua heikkouden hetkenä näkemään asiat taivaan näkökulmasta. Tämä kasvattaa uskoasi ja syventää ymmärrystäsi. Voit ymmärtää heikkouden edun: Jumalan voima asettuu sinun heikkouteesi ja siitä tulee sinun kauttasi toimivaa Jumalan voimaa. Ylösnousemus on ihme, joka kerran tapahtuu jokaisen uskovan kohdalla. Saamme siinäkin seurata Herraa. Mutta se pohjustetaan uskon kautta. Usko on se kohtu, jossa ylösnousemuksen lapsi kehittyy syntyäkseen kerran.
Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 2.Kor.12:10.
