Yksin armosta
Joskus petymme Jumalaan. Saatamme antaa kymmenykset säännöllisesti, mutta olemme silti taloudellisesti heikoilla. Emme näe siunausta. Tai rukoilemme paljon ja näemme, että Jumala vastaa muille - ei minulle. Vuodatamme sydämemme Herralle tuntemattomienkin sairaiden puolesta, mutta oma perhe sairastaa koko ajan. Palvelemme Herraa uskollisesti, mutta siunaukset näyttävät karkaavan aina vain naapurin puolelle.
Samaan aikaan voimme olla kipeästi tietoisia omista puutteistamme. Haluaisimme palvella Jumalaa jossakin tehtävässä, joka on kuitenkin täysin omien edellytystemme ulottumattomissa. Kadehdimme muita, kun emme osaa jotakin työtä, jonka he hallitsevat niin hyvin.
Tiedätkö mitä? Joskus meitä vaivaa pätemisen tarve. Haluaisimme osata, haluaisimme suorittaa, haluaisimme kokea työn iloa, kun olemme tehneet hyvää jälkeä. Olisi niin mukavaa palkita Jumalakin sillä, että teemme hänelle täydellisiä palveluksia.
Mutta ehkä emme osaa ottaa vastaan Jumalan armoa?
Armoksi voidaan kutsua kaikkea Jumalan hyvyyttä, jota emme ansaitse. Olisi hyvä osata nauttia armosta. Elää lapsen tavoin kiitollisena, että on saanut Jumalan huolenpidon osakseen, vaikka ei tarvinnut hikoilla sen hyväksi.
Kuinka hyvä onkaan levätä Jumalan kämmenellä. Kokea olevansa täysin hyväksytty ilman omaa onnistumista. Uskonelämä on mennyt monessa suhteessa pieleen. Mallioppilasta ei minusta ole tullut. Tutkinnon suorittamisesta ei voi puhuakaan. Muut osaavat, minä en. Toiset saavat tuloksia, minä en.
Juuri siinä olen lähempänä rakastavaa taivaan Isää. Hän saa täyttää sen, mitä minulta puuttuu. Eräs mies, joka kipuili himojensa kanssa, tunsi itsensä täysin kelvottomaksi. Kunnes Jeesus ilmestyi hänelle hänen elämänsä saastan keskelle sanoen tähän tapaan: "Tässä likaisessa paikassa minulla on tilaisuus rakastaa sinua, antaa anteeksi ja hyväksyä sinut ihan sellaisena kuin olet."
Kun itse on täysin ansioton, jopa arvoton, siinä Kristus voi olla todellinen. Jeesus on meille siinä kaikkein suurimmassa heikkoudessamme ja toivottoman syntisyytemme keskellä sitä, mitä hän haluaakin olla - Vapahtaja.
Turha on potkia tutkainta vastaan. Turha yrittää selvitä ilman Kristusta, pärjätä ilman armoa. Hän on lähellä sitä, joka tarvitsee häntä.
Eikö Jumala olekin siitä jännä, että hän antaa mieluummin armonsa kelvottomalle kuin maksaa palkkaa pätevälle? Suostukaamme siis olemaan armon kuluttajia. Muistakaamme tämä: yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansiosta.
Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen. 2.Tim.1:9.
Samaan aikaan voimme olla kipeästi tietoisia omista puutteistamme. Haluaisimme palvella Jumalaa jossakin tehtävässä, joka on kuitenkin täysin omien edellytystemme ulottumattomissa. Kadehdimme muita, kun emme osaa jotakin työtä, jonka he hallitsevat niin hyvin.
Tiedätkö mitä? Joskus meitä vaivaa pätemisen tarve. Haluaisimme osata, haluaisimme suorittaa, haluaisimme kokea työn iloa, kun olemme tehneet hyvää jälkeä. Olisi niin mukavaa palkita Jumalakin sillä, että teemme hänelle täydellisiä palveluksia.
Mutta ehkä emme osaa ottaa vastaan Jumalan armoa?
 |
| Kuva: StockSnap Pixabaystä |
Kuinka hyvä onkaan levätä Jumalan kämmenellä. Kokea olevansa täysin hyväksytty ilman omaa onnistumista. Uskonelämä on mennyt monessa suhteessa pieleen. Mallioppilasta ei minusta ole tullut. Tutkinnon suorittamisesta ei voi puhuakaan. Muut osaavat, minä en. Toiset saavat tuloksia, minä en.
Juuri siinä olen lähempänä rakastavaa taivaan Isää. Hän saa täyttää sen, mitä minulta puuttuu. Eräs mies, joka kipuili himojensa kanssa, tunsi itsensä täysin kelvottomaksi. Kunnes Jeesus ilmestyi hänelle hänen elämänsä saastan keskelle sanoen tähän tapaan: "Tässä likaisessa paikassa minulla on tilaisuus rakastaa sinua, antaa anteeksi ja hyväksyä sinut ihan sellaisena kuin olet."
Kun itse on täysin ansioton, jopa arvoton, siinä Kristus voi olla todellinen. Jeesus on meille siinä kaikkein suurimmassa heikkoudessamme ja toivottoman syntisyytemme keskellä sitä, mitä hän haluaakin olla - Vapahtaja.
Turha on potkia tutkainta vastaan. Turha yrittää selvitä ilman Kristusta, pärjätä ilman armoa. Hän on lähellä sitä, joka tarvitsee häntä.
Eikö Jumala olekin siitä jännä, että hän antaa mieluummin armonsa kelvottomalle kuin maksaa palkkaa pätevälle? Suostukaamme siis olemaan armon kuluttajia. Muistakaamme tämä: yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansiosta.
Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen. 2.Tim.1:9.
