Anteeksiantamisesta


Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" Matt.18:21.

Aina silloin tällöin elämässä joudumme tilanteisiin, joissa kysytään, olemmeko valmiita antamaan anteeksi. Emme aina ole valmiita siihen, mutta suuresti auttaa, jos rikkonut osapuoli pyytää anteeksi. Luukas tuo esille rikkoneen osapuolen parannuksen: Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi. Luuk.17:4. Anteeksiantaminen tuntuu heti helpommalta.

Jos anteeksiantamisen velvoite sysätään niskaamme, vaikka emme jaksa antaa anteeksi, silloin joudumme syvemmälle sisäiseen ahdinkoon. Tilanteemme vain vaikeutuu, vaikka emme ole itse tehneet mitään väärin. Joskus olisi hyvä nähdä ihmissuhteiden ristiriidoissa monimutkaisuutta ja umpisolmuuntumista, jota on vaikea ratkaista jollakin yksinkertaisella anteeksiantamisen logiikalla. Elämä on monimutkaista ja olisi vain hyvä, jos emme yrittäisi ratkaista vaikeita asioita liian yksinkertaisesti. Koko syntikysymys on monitasoinen, josta Raamattu puhuu mm. tähän tapaan:

Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan. 1.Joh.5:16.

Tulkitsen tätä niin, että on myös syntiä, jota ei tarvitse tuosta vaan antaa anteeksi. Voimme ainakin jäädä odottamaan parannusta. Jumalan sana nostaa anteeksiantamisen riman korkealle, kuten muistamme, pitää antaa anteeksi seitsemänkymmentäseitsemän kertaa (Matt.18:22). Luulen, että tuo sanankohta ennen kaikkea heijastaa Jumalan armon suuruutta. Jumala itse on valmis antamaan anteeksi loputtomasti, jos meiltä vain riittää parannuksen mielenlaatua.

Matteus nostaa riman korkealle, jos otamme sanan vastaan lakina. Kun huomamme sen kertovan meille taivaan Isän sydämen asennetta meitä rikkoneita kohtaan, tajuamme jotakin sellaista, joka antaa sisimpäämme rauhan ja päästää meidät lain vaatimusten paineesta. Ymmärrämme, kuinka anteeksiantaminen on Kristuksen aloite ja me saamme häneltä alun alkaen anteeksi niin paljon, että voimme aivan hyvin jakaa samaa eteenpäin - ainakin tehdä siinä parhaamme. Voimme kokea, että anteeksintamiseen tarvitaan vapaaehtoisuutta, sydämen valmiutta, eikä sitä aidosti voi suoda toiselle pakosta. Näin evankeliumin tarjoama vapaus ja vastuu antaa meille voimaa anteeksiantamisen vaikeaan prosessiin.

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Joh.1:9.