Anteeksiantamisesta


Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" Matt.18:21.

Aina silloin tällöin elämässä joudumme tilanteisiin, joissa kysytään, olemmeko valmiita antamaan anteeksi. Emme aina ole valmiita siihen, mutta suuresti auttaa, jos rikkonut osapuoli pyytää anteeksi. Luukas tuo esille rikkoneen osapuolen parannuksen: Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi. Luuk.17:4. Anteeksiantaminen tuntuu heti helpommalta.

Jos anteeksiantamisen velvoite sysätään niskaamme, vaikka emme jaksa antaa anteeksi, silloin joudumme syvemmälle sisäiseen ahdinkoon. Tilanteemme vain vaikeutuu, vaikka emme ole itse tehneet mitään väärin. Joskus olisi hyvä nähdä ihmissuhteiden ristiriidoissa monimutkaisuutta ja umpisolmuuntumista, jota on vaikea ratkaista jollakin yksinkertaisella anteeksiantamisen logiikalla. Elämä on monimutkaista ja olisi vain hyvä, jos emme yrittäisi ratkaista vaikeita asioita liian yksinkertaisesti. Koko syntikysymys on monitasoinen, josta Raamattu puhuu mm. tähän tapaan:

Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan. 1.Joh.5:16.

Tulkitsen tätä niin, että on myös syntiä, jota ei tarvitse tuosta vaan antaa anteeksi. Voimme ainakin jäädä odottamaan parannusta. Jumalan sana nostaa anteeksiantamisen riman korkealle, kuten muistamme, pitää antaa anteeksi seitsemänkymmentäseitsemän kertaa (Matt.18:22). Luulen, että tuo sanankohta ennen kaikkea heijastaa Jumalan armon suuruutta. Jumala itse on valmis antamaan anteeksi loputtomasti, jos meiltä vain riittää parannuksen mielenlaatua.

Matteus nostaa riman korkealle, jos otamme sanan vastaan lakina. Kun huomamme sen kertovan meille taivaan Isän sydämen asennetta meitä rikkoneita kohtaan, tajuamme jotakin sellaista, joka antaa sisimpäämme rauhan ja päästää meidät lain vaatimusten paineesta. Ymmärrämme, kuinka anteeksiantaminen on Kristuksen aloite ja me saamme häneltä alun alkaen anteeksi niin paljon, että voimme aivan hyvin jakaa samaa eteenpäin - ainakin tehdä siinä parhaamme. Voimme kokea, että anteeksintamiseen tarvitaan vapaaehtoisuutta, sydämen valmiutta, eikä sitä aidosti voi suoda toiselle pakosta. Näin evankeliumin tarjoama vapaus ja vastuu antaa meille voimaa anteeksiantamisen vaikeaan prosessiin.

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Joh.1:9.

Luetuimmat nyt:

Uskon rituaalit

Kuva
Olinpa saanut säärihaavan. Se kai lähti kehittymään jostakin raapimasta. Yritin sitä puhdistaa ja hoitaa,  mutta se vain laajeni ja tulehtui entisestään. Lopulta piti mennä lääkäriin. Haavaan laitettiin antiseptinen laastari. Sen piti olla muutaman päivän ja sen jälkeen piti jalkaa näyttää hoitajalle. Hoitaja otti laastarin pois ja kas vain - haavaan oli kehittynyt hyvännäköinen rupi. Mutta seuraavaa vaihetta en ollut nähnyt aiemmin: hoitaja otti pienen työkalun ja alkoi höylätä rupea pois. Alta paljastui uutta ihoa - hyvin ohutta, mutta tervettä. Käsittelyn jälkeen haava oli ummessa eikä tulehduksesta ollut jälkeäkään. Haava piti kyllä vielä suojata, että se paranisi täysin. Mitä opimme tästä? Sanoisin, että Jumala parantaa synnin haavoja samalla tavalla. Emme omin voimin parane, vaan tarvitaan lääkäri. Lääkärin toimenpiteet voivat olla näkyviä, mutta enimmäkseen paraneminen tapahtuu salaisesti. Emme saa paranemisprosessia aikaan, sen tekee Jumala. Meidän osuus on siinä, että men
Lue lisää

Pahan vai hyvän vallassa?

Kuva
Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: 'Minä palaan kotiini, josta lähdin.' Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa." Luuk.11:24-26. Tässä on ilmaistuna hengellisen elämän yksi lainalaisuus: - kun teet pahaa, se paha sinussa kasvaa. Sinun omatuntosi paatuu ja saat ikäänkuin uusia voimia pahan tekemiseen. Onneksi sama lainalaisuus toimii toiseenkin suuntaan: - kun teet hyvää, hyvyys sinussa kasvaa ja saat uusia voimia hyvän tekemiseen. Voimme huomioida omaa kasvuamme tältä kannalta. Olenko edennyt oikeaan suuntaan vai otanko taka-askelia? Kasvanko uskossa ja muutunko enemmän Kristuksen kaltaiseksi vai annanko periksi ja kuljenko virran viemänä harhaan? (Hepr.2:1). Kun siis te, rakkaat ystävät, olette
Lue lisää

Lakanatesti

Kuva
Koko ajan, kaikissa koettelemuksissani, te olette pysyneet minun kanssani.  Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. Luuk.22:28-29. Tässä Jumalan lupauksessa on selvä logiikka: jos kestämme koetuksia, saamme osaksemme myöhemmin kuninkaallista valtaa. Koetuksien kestämisessä olemme vahvoja, jos pysyttelemme lähellä Jeesusta.  Jumala koettelee siis meitä moninaisissa asioissa. Hän haluaa päästä selville, missä kasvun vaiheessa menemme, sillä se määrää, minkälaisen aseman saamme ylösnousemuksessa. Moni uskova ei tule ajatelleeksi tätä ja siksi heidän vaelluksensa on vähän päämäärätöntä. Heille riittää olla ylipäätään uskossa ja päästä taivaaseen. Jumalan koetukset ja erilaiset testit tulevat joka tapauksessa. Usein emme niitä edes huomaa. Mutta jos mietimme hengellistä kasvuamme ja suoriutumistamme esimerkiksi kymmenen käskyn noudattamisesta, saatamme tiedostaa, että Jumalan röntgenkatse seuraa meitä kaikkialle emmekä pysty salaamaan häneltä mitä
Lue lisää