Itsehoidon musta vyö


Monet uskovat turvautuvat sielunhoitoon, kun heillä on ongelmia. Joskus sielunhoito on keskustelevaa ja analyyttistä, jolloin pohditaan asioita kokeneemman henkilön ohjauksessa. Joskus se voi olla vähän hokkuspokkus-hoitoa, jolloin etsitään nopeaa ratkaisua ja päätetään istunto rukoushetkeen ja toivotaan, että ongelma helpottuu Jumalan avun ilmestymisen kautta.

Eipä siinä mitään, erilaisia tapoja voi yrittää. Tunnetusti rukous myös auttaa. Mutta toisinaan meidän tulisi osata ottaa oikein kunnollinen niskalenkki asioistamme ja heittää ne haittaavat tekijät mattoon - pam ja sillä siisti!

Monta kertaa olemme liian kilttejä ja 'hyvin kasvatettuja' - emme osaa tehdä mitään radikaaleja ratkaisuja. Nyhjäämme sen kutimemme kanssa ja näperrämme jotain virkkuukoukullamme, mietimme hienoja ajatuksia, sepitämme kauniita rukouksia. Illuusiomme hyvästä elämästä pitää sisällään, että sen on oltava nättiä ja somaa.

Usein meitä vaivaavat erilaiset ihmissuhdeongelmat. On hankaluuksia esimerkiksi sukulaisten kanssa. Haluamme kaikkien pitävän meistä ja matelemme vaikka kuinka paljon, jotta meidät hyväksyttäisiin. Jotkut osaavat jopa nuoleskella ja imarrella, vähän lahjoakin. Sitten käy niin kuin Sananlasku sanoo: Minkä syöt, sen olet oksentava, ja kauniit sanasikin menevät hukkaan. Sananl.23:8. Jumala kasvattaa meitä ja opettaa olemaan orjailematta ihmisiä. Jumalan Henki opettaa meille, että elämämme ei riipu ihmisistä, se riippuu yksin Jumalasta. Meidän tulee pitää Jumala siinä asemassa, johon hän kuuluu - valtaistuimella. Jos asetamme ihmiset sellaiselle paikalle, että he muka päättävät meidän kohtalostamme, silloin tarvitsemme mustan vyön heittoa. Kun saamme tätä opetusta Hengen kautta, opimme itse heittämään ongelmiamme mattoon - meistä tulee aikaa myöten mustan vyön judokoita. Niinpä jos sukulaiset vaivaavat meitä, voimme ottaa esimerkkiä Jeesuksesta, joka vaihtoi sukulaiset uskon sisariin ja veljiin.

Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini. Mark.3:35.

Vaatii judokan kokemusta tehdä jotain niin radikaalia, että arvioi uudelleen sukulaisten tai vanhojen ystävien painoarvon. Täytyy olla harjoitellut muutaman kerran sitä otetta. Ei tarvitse olla epäystävällinen kenellekään, ainoastaan tehdä ratkaisevia uudelleenarviointeja uskossa. Ei judossakaan tehdä heittoja vihan vallassa. Kun heitot alkavat sujua, huomaa että on astunut pitkän harppauksen kohti uudenlaista vapautta. Vähän kuin olisi heittänyt tutin pois tai oppinut potalle. Se vapaus merkitsee uudenlaista läheisyyttä Jumalan kanssa. Nyt en ole enää äidin helmoissa, nyt menen lujaa Isän kanssa!

Sukulaisten orjailusta vapautuminen voi johtaa siihen, että huomaamme muitakin hengellistä kasvua haittaavia siteitä elämästämme. Ehkä emme ole ihan niin kahlittuja kuin Pietari, mutta vaikka olisimme, saamme huomata, että kahleet ovat usein ihmisten asettamia ja Jumala voi vapauttaa niistä kaikista.

Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Ap.t.12:6-7.

Myös seurakunta voi olla läheisriippuvuuden aiheuttaja. Tarvitaan aina joukon hyväksyntä ja sen lisäksi vielä vanhimmiston ja johtavan pastorin aamen. Olemme niin läheisriippuvaisia, että emme uskalla ajatella mitään hengellistä elämää olevan seurakuntamme ulkopuolella. Kaikki hyvä, kaikki totuus, kaikki rakkaus - se on tässä uskovien yhteydessä. Oikea oppi - ei sitä löydy muualta. Muut ovat enemmän tai vähemmän kerettiläisiä tai uskossaan kylmiä ja mailmallisia. Vain tässä porukassa on turvallista olla. Me kaikki pelastumme lopulta, muista pelastuu vain harvoja yksilöitä...

On erilaisia pinttyneitä asenteita, jotka haittaavat kasvuamme. On hyvä huomata, että monet ajatustottumuksemme ovat itse asiassa aivopesun tuotetta. Imemme erilaisia vaikutteita ympäristöstämme, kun haluamme niin kiltisti sopeutua. Olemme oman kulttuurisen ja uskonnollisen ympäristömme tuotteita ja kun heräämme, saatamme todeta että Jumalan kasvatus on kohdallani kovin alkutekijöissään tai puolinaista. 

Onnellinen ja siunattu se ihminen, joka uskaltaa kasvaa - ihminen jolla on itsehoidon musta vyö. Itsehoito-sana voidaan ymmärtää myös itsekuriksi tai itsekasvatukseksi, itseoppimiseksi. Se on vaihtoehto sille sielunhoidolle, joka on kuin lämmintä maitoa, hyvää mutta tehotonta. Se on keskittymistä Kristukseen ihmisten sijasta.

Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen. 2.Piet.3.18.