Pyhän Hengen johtajuus
Näissä oloissa ihmisten käytös muuttuu lihalliseksi. Tulee ylpeyttä, minäkeskeistä näyttämisen halua, valtapyrkimyksiä, erilaista kilpailua, mikä entisestään heikentää seurakunnan hengellistä elämää. Hengen voitelu katoaa ja seurakunta on lopulta vain organisaatio, jota ihmiset pitävät käynnissä. Uskonopin fraaseja toistetaan ja toimintaa ylläpidetään hikisellä suorittamisella ja rahan voimalla. Kokoukset ovat tarkkaan suunniteltuja ohjelmanumeroiden sarjoja: rukous, laulu, todistus, laulu, saarna, rukous jne. Kokouksen juontaja on heti kättelyssä tärkeämpi kuin Pyhä Henki. Ihmisestä tulee tapahtuman keskipiste, Jumala jää sivurooliin. Luulemme autuaassa uskonnollisuudessamme, että hän on läsnä ja siunaa. Onhan lopussa myös minuutti tai kaksi varattu armolahjojen toiminnalle - jos on. Valitettavasti tämä ihmislähtöinen kaava ei toimi.
Toisinaan armolahjojen toimintaa kyllä odotetaan ja toivotaan ihan aidosti. Mutta olen huomannut sellaista intoa joskus, että odotetaan tietynlaisia tunneliikutuksia ja mielen ailahduksia, jotka sitten tulkitaan Pyhän Hengen vaikuttamiksi impulsseiksi. Jos sellaisia koetaan, lähdetään niiden mukana 'pumppaamaan henkeä' kuulijoihin. Sellaisen sijasta seurakunnan pitäisi kuitenkin pysyä sanassa ja lähteä liikkeelle Jumalan ilmoituksesta - ei mistään mielenliikutuksista tai satunnaisista vaikutelmista. Hyvä kokous saa inspiraationsa Raamatun totuuksien esille tuomisesta.
Siksi on tärkeää ymmärtää Pyhän Hengen johtajuus. On selvää, että sellainen johtajuus voi toteutua vain, jos seurakunnan jäsenet, erityisesti johtavat henkilöt, ovat herkkiä kuulemaan Pyhän Hengen äänen ja aistimaan, mitä Jumala tahtoo. Jos heillä on jo pidemmältä ajalta mielessään tietyt aiheet, joita ovat mietiskelleet ja rukoillen tutkineet sanasta, niin sitä parempi - se takaa, että ei olla minkään 'päähän pälkähdyksen' vietäviä. Spontaanius on tiettyyn pisteeseen hyvä - kuten lapsen kaltaisuuskin - mutta kun Pyhä Henki johtaa seurakunnan elämää, ei tyydytä pinnalliseen, vaan etsitään syvällisiä. On aina hyvä merkki, jos erilaiset hengen virat erottuvat, nimittäin:
Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat...(Ef.4:11).
Kun siis etsimme Jumalan tahtoa - seurakunnan kokouksessa tai omassa elämässämme - tarvitsemme selkeää tietoisuutta Pyhän Hengen johtajuudesta. Aina on syytä muistaa: Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä. Matt.26:39. Helposti lipsahdamme oman tahdon tielle.
Helposti otamme ohjat omiin käsiin ja menemme eteenpäin oman kokemuksen mukaan tai sen viisauden mukaan, jota olemme niin runsaasti ammentaneet Raamatusta(?). Saatamme edetä yleisen mielipiteen mukaan, sen mukaan, kuinka olemme tottuneet tekemään, tai kuinka muut ovat näyttäneet esimerkkiä. Saatamme urautua ja unohdamme pyytää Hengen neuvoja. Joskus seurakunnan keskellä voi esiintyä mielipiteiden manipulointia eikä se haittaa, jos mielipide on Jumalasta, mutta joskus ihmiset saadaan mukaan erilaisiin salaliittoteorioihin tai peräti kansantuomioistuimiin. Stefanuksen kivittäminen on Raamatun esimerkki tästä. Vastaavia agitointeja, joissa kansanjoukot yllytetään Jumalan miehen kimppuun, löytyy Raamatusta moniakin. Mielenkiintoinen on tilanne, jossa Israelin kuningas Ahab ja Juudan kuningas Josafat suunnittelevat sotaa Syyriaa vastaan (1.Kun.22). Kaikki paikalla olleet profeetat puhuvat Ahabin hankkeen puolesta ja Josafat ihmettelee, eikö yhtään soraääntä löydy. Siihen Ahab valittaa:
Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika. 1.Kun.22:8.
Tämä on profeetallisen kutsun tyypillinen asetelma: olla yksin yleistä mielipidettä vastaan. Miikakin oli jo saanut ilkeän ihmisen leiman otsaansa, vaikka oli puhunut luultavasti aina Jumalan Hengen mukaan. Eräs saarnamies halusi pysyä parrasvaloissa eikä joutua mihinkään marginaaliin. Minä taas pidän tietynlaisena suosituksena, jos henkilö joutuu marginaaliin - sanoihan Heprealaiskirjeen kirjoittajakin:
Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Hepr.13:13.
Mutta tämän artikkelin aiheen kannalta on huomionarvoista, että meidän on hyvä tiedostaa, kuinka vaikeaa on voittaa yleisen mielipiteen paine ja puolustaa sitä, minkä syvällä sydämessämme tiedämme Jumalan tahdoksi. Sosiaalinen paine tulee meitä vastaan eri yhteyksissä, myös seurakunnassa. On jokaisen omalla vastuulla tehdä kypsiä päätöksiä. Niin helposti tunteet ohjaavat huonoihin valintoihin. Tai sosiaalinen paine, tai vaikutusvallan tavoittelu, tottumukset, jopa hyödyn tavoittelu. Kuningas Daavid oli sodassa filistealaisia vastaan taipuvainen ottamaan mallia aikaisemmasta voitostaan, mutta hän oli myös herkkä Jumalan ohjaukselle, kun Pyhä Henki häntä neuvoi:
Daavid kysyi Herralta neuvoa, ja Herra vastasi: "Älä mene heitä vastaan, vaan kierrä heidän taakseen ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden kohdalta. Kun kuulet puiden latvoista kuin askelten kahinaa, lähde silloin hyökkäykseen. Se on merkkinä siitä, että Herra on lähtenyt edelläsi tuhoamaan filistealaisten leirin." 2.Sam.5:23-24.
Daavid onnistui näillä ohjeilla voittamaan filistealaiset. Jospa mekin osaisimme tämän nöyrän Hengen neuvojen tavoittelun. Jospa muistaisimme, että Pyhä Henki on Johtajamme ja viisainkaan ihminen ei pysty samaan kuin hän. Luulen, että saisimme siten hengellisiä voittoja. Jos seurakunta laajemminkin kykenisi tähän, saisimme ehkä nähdä sen läpimurron, jota myös herätykseksi kutsutaan.
