Seuraa häntä
Jeesus tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." Joh.1:43.
Herätyskristillisen liikehdinnän piirissä usein korostetaan uskon ratkaisun tekemistä. Kun ihminen antaa elämänsä Jeesukselle - tulee uskoon - hän on pelastettu ja turvassa. Evankelistat saattavat olla tyytyväisiä, kun joku tekee ratkaisun ja lähtee seuraamaan Herraa. Mutta on tarkoitus, että Jeesuksen seuraaminen on elämän mittainen projekti. Evankelistan jälkeen olisi hyvä löytyä opettajia ja paimenia varmistamaan, että seuraaminen jatkuu.
Jeesuksen seuraamiseen kuuluu seurakuntayhteys. Siihen tullaan kasteen kautta, siinä pysytään osallistumalla seurakunnan elämään. Hengellisen elämän syventyminen tarvitsee Pyhän Hengen yliluonnollista apua. Hengen kaste vie uskoon tulleen siihen iloon ja voimaan ja omistautumiseen, joka tarvitaan, jotta Kristuksen seuraaminen onnistuu pitkäjänteisesti. Pyhä Henki on erityisen tärkeä seuralainen, kun kasvu on edennyt siihen vaiheeseen, jossa kaikenlaiset vaikeudet tulevat: maailman pilkka, vihapuheet ja vainot. Joskus omatkin hylkäävät - silloin varsinkin Pyhä Henki on elintärkeä matkakumppani.
Ajan myötä opetuslapsen kokemus karttuu. Joudumme huomaamaan, että Kristuksen seuraaminen on vaikea koulu, jossa jokainen uusi luokka on aikaisempia vaikeampi. Ihmisen vanha luonto joutuu kuritetuksi, ihmisen luontainen ylpeys ruoskitaan maan rakoon ja kaiken jälkeenkin pitäisi vielä oppia siunaamaan vihamiehiään ja rakastamaan kiusaajiaan.
Joskus käy niin, että jäämme luokalle. Emme jaksaneet rukoilla vihamiestemme puolesta. Lähdimme itse mukaan vihapuheisiin. Ehkä jopa kiellämme Herran, joka ei tunnu auttavan. Yritämme kylmissämme lämmitellä maailman nuotioilla.
Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on. Luuk.14:33.
Siinäpä olemme Mestarin silmäin alla, heikkoina, epäonnistuneina, peloissamme. Emme jaksa eteenpäin. Olemme kadottaneet elämän tarkoituksen, uskon palavuuden ja tunnemme voimattomuutta. Olemme kiusauksessa luovuttaa.
Jotkut yrittävät tässä vaiheessa siirtää huomion itsestään toisiin, noihin epäonnistuneisiin. Jospa heidän vikojensa suurentelusta olisi huojentamaan mieltä. Jospa voisi unohtaa oman kelvottomuutensa, kun voi arvostella kaveria.
Kaikki pakoreaktiot ovat kuitenkin hyödyttömiä. Taaksepäin luisuminen ei ole ratkaisu. Voimme rauhoittaa mielemme ja ymmärtää, kuinka vaikeaa eteneminen on - juuri näin vaikeaa sen tuleekin olla. Jos Jeesus joutui äärimmäiseen heikkouteen, ei minunkaan kannata kuvitella muuta. Tätähän hänen seuraamisensa tarkoittaa. Hän meni läpi ahtaasta paikasta, ylivoimaisista vaikeuksista, koska luotti Jumalaan. Hän koki olevansa Jumalan asialla, oikealla tiellä. Ristin kärsimys oli raskas, mutta se oli myös Isän Jumalan tahto. Niinpä sana kehottaa meitä tänään:
Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.
Omasta puolestani sanoisin luovuttamisen partaalla hoippuvalle uskon sisarelle ja veljelle: "Olet päässyt pitkälle. Nyt ei ole aika luovuttaa. Kirkkauden kruunu odottaa. Jeesus on kanssasi, Pyhä Henki tukee sinua, taivaan enkelit ovat valmiina palvelemaan. Voitto on askeleen päässä. Kestä siis. Ammenna voimaa uskosta, kestävyyttä Jumalan sanasta. Anna hänen kantaa. Kaikki on hyvin, Jumala on armollinen. Sinä saat täyttää ne teot, jotka Jumala on sinulle valmistanut. Palkkasi on suuri. Saat vielä kuulla: hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija."
Herätyskristillisen liikehdinnän piirissä usein korostetaan uskon ratkaisun tekemistä. Kun ihminen antaa elämänsä Jeesukselle - tulee uskoon - hän on pelastettu ja turvassa. Evankelistat saattavat olla tyytyväisiä, kun joku tekee ratkaisun ja lähtee seuraamaan Herraa. Mutta on tarkoitus, että Jeesuksen seuraaminen on elämän mittainen projekti. Evankelistan jälkeen olisi hyvä löytyä opettajia ja paimenia varmistamaan, että seuraaminen jatkuu.
Jeesuksen seuraamiseen kuuluu seurakuntayhteys. Siihen tullaan kasteen kautta, siinä pysytään osallistumalla seurakunnan elämään. Hengellisen elämän syventyminen tarvitsee Pyhän Hengen yliluonnollista apua. Hengen kaste vie uskoon tulleen siihen iloon ja voimaan ja omistautumiseen, joka tarvitaan, jotta Kristuksen seuraaminen onnistuu pitkäjänteisesti. Pyhä Henki on erityisen tärkeä seuralainen, kun kasvu on edennyt siihen vaiheeseen, jossa kaikenlaiset vaikeudet tulevat: maailman pilkka, vihapuheet ja vainot. Joskus omatkin hylkäävät - silloin varsinkin Pyhä Henki on elintärkeä matkakumppani.
Ajan myötä opetuslapsen kokemus karttuu. Joudumme huomaamaan, että Kristuksen seuraaminen on vaikea koulu, jossa jokainen uusi luokka on aikaisempia vaikeampi. Ihmisen vanha luonto joutuu kuritetuksi, ihmisen luontainen ylpeys ruoskitaan maan rakoon ja kaiken jälkeenkin pitäisi vielä oppia siunaamaan vihamiehiään ja rakastamaan kiusaajiaan.
Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on. Luuk.14:33.
Siinäpä olemme Mestarin silmäin alla, heikkoina, epäonnistuneina, peloissamme. Emme jaksa eteenpäin. Olemme kadottaneet elämän tarkoituksen, uskon palavuuden ja tunnemme voimattomuutta. Olemme kiusauksessa luovuttaa.
Jotkut yrittävät tässä vaiheessa siirtää huomion itsestään toisiin, noihin epäonnistuneisiin. Jospa heidän vikojensa suurentelusta olisi huojentamaan mieltä. Jospa voisi unohtaa oman kelvottomuutensa, kun voi arvostella kaveria.
Kaikki pakoreaktiot ovat kuitenkin hyödyttömiä. Taaksepäin luisuminen ei ole ratkaisu. Voimme rauhoittaa mielemme ja ymmärtää, kuinka vaikeaa eteneminen on - juuri näin vaikeaa sen tuleekin olla. Jos Jeesus joutui äärimmäiseen heikkouteen, ei minunkaan kannata kuvitella muuta. Tätähän hänen seuraamisensa tarkoittaa. Hän meni läpi ahtaasta paikasta, ylivoimaisista vaikeuksista, koska luotti Jumalaan. Hän koki olevansa Jumalan asialla, oikealla tiellä. Ristin kärsimys oli raskas, mutta se oli myös Isän Jumalan tahto. Niinpä sana kehottaa meitä tänään:
Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.
Omasta puolestani sanoisin luovuttamisen partaalla hoippuvalle uskon sisarelle ja veljelle: "Olet päässyt pitkälle. Nyt ei ole aika luovuttaa. Kirkkauden kruunu odottaa. Jeesus on kanssasi, Pyhä Henki tukee sinua, taivaan enkelit ovat valmiina palvelemaan. Voitto on askeleen päässä. Kestä siis. Ammenna voimaa uskosta, kestävyyttä Jumalan sanasta. Anna hänen kantaa. Kaikki on hyvin, Jumala on armollinen. Sinä saat täyttää ne teot, jotka Jumala on sinulle valmistanut. Palkkasi on suuri. Saat vielä kuulla: hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija."
