Tuoreet leivät pöytään
"Antakaa te heille syötävää", sanoi Jeesus. He vastasivat: "Ei meillä ole..." Luuk.9:13.
Tässä kiteytyy yksi hengellisen elämän toistuva ongelma. Tarvittaisiin ruokaa, mutta ei ole juuri mitään jaettavaa. Sananjulistajien kannalta kysymys on tietenkin Jumalan sanan ruuasta. Jokaisen julistajan tulisi pystyä tarjoamaan maistuvaa leipää, ja mielellään vähän leivän päällystäkin. Niinpä Luukas kertoo pari lukua myöhemmin tilanteesta, jossa ystävä tulee keskellä yötä pyytämään kolmea leipää (Luuk.11:5-8). Siinä on viittaus Vanhan testamentin kolmijakoon. Näihin kertomuksiin on kätketty viisautta ja neuvoja, miten tätä puuttuvan leivän ongelmaa voidaan ratkaista.
Jumalan sanan jakaminen on jatkuva haaste. Hyvän palvelijan ja taloudenhoitajan pitäisi voida antaa "vilja-annokset ajallaan" (Luuk.12:42). Pitäisi voida tehdä tätä työtä säännöllisesti, pitkäjänteisesti ja uskollisesti. Pitää myös kestää, jos ruoka ei aina kelpaa ja väki siirtyy toiseen pöytään.
Ilmestysmajassa laitettiin tuoreet leivät pöydälle Herran eteen joka sapatti (3.Moos.24:8). En tiedä tarkalleen, millaisia leipiä ne olivat. Ehkä pitaleivän tyylisiä. Niitä ei syöty tuoreina, vaan niiden piti kestää säilyvyyskoe. Ne jätettiin viikoksi pöydälle lojumaan kultalautasille. Lähi-idän kuivassa ilmastossa ne kuivuivat varmaan nopeasti, ovathan nämä kaupasta ostetut leivätkin kohta kovia ja murenevia. Jos ne lojuvat viikon jossain lämpimässä, ne homehtuvat. Papit saattoivat syödä niitä vasta viikon päästä, jos ne vielä olivat syötäviä. Papit itse leipoivat ne ja luultavasti heille kehittyi taito tehdä niistä säilyviä ja maukkaita.
Kerran kuningas Daavid tuli koemaistajaksi (1.Sam.21:3-4, Luuk.6:4). Meidän sanan jakamista harjoittelevien kirjoittajien ja suullisia puheita pitävien saarnamiesten ja -naisten koemaistajana toimii itse Daavidin Poika. Onko leivän makuominaisuudet kunnossa? Onko suolaa ja muita mausteita sopivasti? Onko leivän säilyvyys hyvä? - Jos kriteerit täyttyvät, Jeesus murtaa leivän, siunaa sen ja jakaa kauttamme kuulijoille. Hän voi myös jättää sen jakamatta. Olemme tiukassa testissä. Pahaa makua tai hometta ei saa olla.
Ilmestysmaja on meille vertauskuva sydämemme temppelistä. Siellä meidän sisäinen ihmisemme toimii pappina. Meidän sydämessämme palaa Jumalan tuli ja siellä on myös leipiä esillä. Jumalan sana on siis sekä valo että ruoka.
Leipä voi olla kovaa, kun se on pitkään kuivunut. Mutta olen itse sen verran iäkäs ihminen, että muistan lapsuudestani, kuinka tätini teki ruisleipää. Taikina kävi tiinussa aikansa, sitten taikinasta leivottiin pyöreitä leipiä ja niihin tehtiin reikä keskelle. Leivinuuni kuumennettiin ja hiilet ja tuhkat siivottiin pois, sitten leivät pantiin paistumaan. Vasta paistetut leivät olivat hyviä voin kanssa, mutta suurin osa leivistä ripustettiin katonrajaan vartaaseen kuivumaan. Ne säilyivät kuivina hyvin.
Opimme syömään kuivaakin leipää. Kovaa se oli ja lapsen harventuneella hampaistolla vaikeaa syödä, mutta voin kera se maistui hyvältä ja oli ravitsevaa. Luulen, että uhrileipien idea oli osin samanlainen: hyvä säilyvyys oli tärkeää. Kun kirjoitan näitä blogitekstejä, haluan, että teksti on luettavaa vielä vuosienkin päästä. Joskus seulon näistä pois joitain tekstejä, joissa on jokin sivumaku. Hyvä teksti kestää aikaa ja sietää uudestaan lukemista. Mutta on selvää, että täydellisyyteen on matkaa.
Kun Jeesus käski antaa ihmisille syötävää, hän tiesi, että hänellä on annettavaa. Hänen leipävarastonsa ei ehdy. Hänellä riittää jaettavaa. Hän voi siunata pienen pojan eväät ja jakaa siitä kansalle ja kaikki saavat syödä. Niinpä sananjulistajan tärkein tehtävä on pysyä Jeesuksen lähettyvillä ja olla valmis, kun käsky käy. Jos käskyä ei kuulu, turha on touhuta.
Jeesus sanoi opetuslapsille: "Pankaa heidät istumaan aterialle viidenkymmenen hengen ryhmiin." Luuk.9:14.
Jos paikalla oli tuhansia ihmisiä, ryhmiäkin oli paljon. Markus sanoo: Ihmiset asettuivat istumaan sadan ja viidenkymmenen hengen ryhmiin. Mark.6:40. Tämän mukaan seurakunnan ihannekoko on siis 50-100 henkeä. Tämä minun lukupiirini ei ole seurakunta, mutta meillä on täällä internetin kukkaniityllä noin 50 hengen ryhmä istumassa joka päivä. Täällä me porukalla jyystämme tätä kovaa leipää kenties katkennein hampain...
Mutta jos leipä on hyvää ja Jeesus on sen siunannut, kaikki on hyvin. Olet kai huomannut, kuinka valloittava on lapsen hymy, jos maitohampaita vähän puuttuu?
Tässä kiteytyy yksi hengellisen elämän toistuva ongelma. Tarvittaisiin ruokaa, mutta ei ole juuri mitään jaettavaa. Sananjulistajien kannalta kysymys on tietenkin Jumalan sanan ruuasta. Jokaisen julistajan tulisi pystyä tarjoamaan maistuvaa leipää, ja mielellään vähän leivän päällystäkin. Niinpä Luukas kertoo pari lukua myöhemmin tilanteesta, jossa ystävä tulee keskellä yötä pyytämään kolmea leipää (Luuk.11:5-8). Siinä on viittaus Vanhan testamentin kolmijakoon. Näihin kertomuksiin on kätketty viisautta ja neuvoja, miten tätä puuttuvan leivän ongelmaa voidaan ratkaista.
Jumalan sanan jakaminen on jatkuva haaste. Hyvän palvelijan ja taloudenhoitajan pitäisi voida antaa "vilja-annokset ajallaan" (Luuk.12:42). Pitäisi voida tehdä tätä työtä säännöllisesti, pitkäjänteisesti ja uskollisesti. Pitää myös kestää, jos ruoka ei aina kelpaa ja väki siirtyy toiseen pöytään.
Ilmestysmajassa laitettiin tuoreet leivät pöydälle Herran eteen joka sapatti (3.Moos.24:8). En tiedä tarkalleen, millaisia leipiä ne olivat. Ehkä pitaleivän tyylisiä. Niitä ei syöty tuoreina, vaan niiden piti kestää säilyvyyskoe. Ne jätettiin viikoksi pöydälle lojumaan kultalautasille. Lähi-idän kuivassa ilmastossa ne kuivuivat varmaan nopeasti, ovathan nämä kaupasta ostetut leivätkin kohta kovia ja murenevia. Jos ne lojuvat viikon jossain lämpimässä, ne homehtuvat. Papit saattoivat syödä niitä vasta viikon päästä, jos ne vielä olivat syötäviä. Papit itse leipoivat ne ja luultavasti heille kehittyi taito tehdä niistä säilyviä ja maukkaita.
Kerran kuningas Daavid tuli koemaistajaksi (1.Sam.21:3-4, Luuk.6:4). Meidän sanan jakamista harjoittelevien kirjoittajien ja suullisia puheita pitävien saarnamiesten ja -naisten koemaistajana toimii itse Daavidin Poika. Onko leivän makuominaisuudet kunnossa? Onko suolaa ja muita mausteita sopivasti? Onko leivän säilyvyys hyvä? - Jos kriteerit täyttyvät, Jeesus murtaa leivän, siunaa sen ja jakaa kauttamme kuulijoille. Hän voi myös jättää sen jakamatta. Olemme tiukassa testissä. Pahaa makua tai hometta ei saa olla.
Ilmestysmaja on meille vertauskuva sydämemme temppelistä. Siellä meidän sisäinen ihmisemme toimii pappina. Meidän sydämessämme palaa Jumalan tuli ja siellä on myös leipiä esillä. Jumalan sana on siis sekä valo että ruoka.
Opimme syömään kuivaakin leipää. Kovaa se oli ja lapsen harventuneella hampaistolla vaikeaa syödä, mutta voin kera se maistui hyvältä ja oli ravitsevaa. Luulen, että uhrileipien idea oli osin samanlainen: hyvä säilyvyys oli tärkeää. Kun kirjoitan näitä blogitekstejä, haluan, että teksti on luettavaa vielä vuosienkin päästä. Joskus seulon näistä pois joitain tekstejä, joissa on jokin sivumaku. Hyvä teksti kestää aikaa ja sietää uudestaan lukemista. Mutta on selvää, että täydellisyyteen on matkaa.
Kun Jeesus käski antaa ihmisille syötävää, hän tiesi, että hänellä on annettavaa. Hänen leipävarastonsa ei ehdy. Hänellä riittää jaettavaa. Hän voi siunata pienen pojan eväät ja jakaa siitä kansalle ja kaikki saavat syödä. Niinpä sananjulistajan tärkein tehtävä on pysyä Jeesuksen lähettyvillä ja olla valmis, kun käsky käy. Jos käskyä ei kuulu, turha on touhuta.
Jeesus sanoi opetuslapsille: "Pankaa heidät istumaan aterialle viidenkymmenen hengen ryhmiin." Luuk.9:14.
Jos paikalla oli tuhansia ihmisiä, ryhmiäkin oli paljon. Markus sanoo: Ihmiset asettuivat istumaan sadan ja viidenkymmenen hengen ryhmiin. Mark.6:40. Tämän mukaan seurakunnan ihannekoko on siis 50-100 henkeä. Tämä minun lukupiirini ei ole seurakunta, mutta meillä on täällä internetin kukkaniityllä noin 50 hengen ryhmä istumassa joka päivä. Täällä me porukalla jyystämme tätä kovaa leipää kenties katkennein hampain...
Mutta jos leipä on hyvää ja Jeesus on sen siunannut, kaikki on hyvin. Olet kai huomannut, kuinka valloittava on lapsen hymy, jos maitohampaita vähän puuttuu?
