Ruokaa ja ketsuppia
En ole paljonkaan harrastanut ruuanlaittoa. Osaan keittää perunat ja riisinkin, mutta en juuri koskaan laita kokonaisia aterioita. Ehkä jauhelihapihvejä voin vaimon ohjeilla tehdä. Usein jos laitan ruokaa, käytän valmiita osia. Olen kuitenkin opetellut tekemään tonnikalarisottoa. Teen sitä vähän omalla reseptillä ja olen päätynyt koostamaan sen sopivista aineista sopivilla määrillä, jotta se maistuu hyvältä omassa suussani. Olen tarjonnut sitä joskus myös vieraille. Huomaan, että joskus joku ei pidä erityisemmin tonnikalasta. Se täytyy hyväksyä. Makuja on monia. Mutta jos joku kaataa risottooni suuren annoksen ketsuppia peittääkseen kaikki muut maut, en kyllä kauheasti tykkää.
Tämä blogin kirjoittaminen on vähän samanlaista kuin kokin homma. Raamatun teksteistä pitäisi työstää jotakin maistuvaa pöperöä ja jakaa kansalle. Pääasia olisi saada Herra itse mukaan jakamaan sanan leipää. Eihän ne pienen pojan eväät sellaisenaan riitä. Eivät ne oikein maistukaan, jos ei niihin saada jotakin taivaallista yrttiä joukkoon. Pappi kuin pappi huomaa aika pian, että Kristuksen antama siunaus on todella oleellista tässä hommassa.
Sitten on niitä, jotka ovat liikkeellä suuren ketsuppipullonsa kanssa ja heillä on aina jokin oma juttu lisukkeena tarjottavaksi. On ihmisiä, jotka eivät erota eri ruokalajeja toisistaan - heille kaikki on 'sitä samaa soppaa' ja sinne voi heitellä mitä vaan uskoon liittyvää tarinaa mukaan. Blogini kommentit saattavat toisinaan osua kuin nenä päähän - hyvä - mutta sitten on niitä kommentteja, joissa liihotellaan ihan eri asiaan ja vaihdetaan aihetta. Ei se välttämättä mitään haittaa, mutta on tilanteita, joissa se harmittaa.
Jumalan sanan jakamisessakin on koulukuntia. Jotkut keskittyvät lukemaan Raamattua ja kommentoivat tekstiä ilman että heillä olisi taustalla mitään varsinaista aihetta, mihin he keskittyvät. Sitten on niitä, joille Raamattu on teologian oppikirja. Opillinen raamattutuntien pitäminen oli varsin yleistä tuolla helluntailaisten keskuudessa, josta olen itse lähtöisin. Mutta olen huomannut, että se on yksipuolista. Ajan oloon se tuottaa 'oppiviisaita' ihmisiä, jotka eivät enää tajua uskosta sen muita merkityksiä. Oppiasioihin keskittyminen on silloin eräänlaista ketsuppia.
Jotta voisimme säilyttää hengellisen herkkyytemme, meidän täytyisi kasvaa sillä tavalla tasapainoista kasvua, että voimme säilyttää terveen uskon. Terve ihminen ei ole mikään sohvaperuna, joka laukoo tieteellisiä väittämiä, eikä terve usko ilmene opillisina toteamuksina, vaan terve usko on liikkeellä, on toimivaa uskoa ja siinä on mukana vahva annos tunteita ja tahtoa. Terveessä uskossa meitä ohjaa jokin Jumalan suunnitelma, jota Pyhä Henki meissä toteuttaa. Terveessä uskossa elävä ihminen on sinut oman armoituksensa ja kutsumuksensa kanssa. Hän on kehitellyt oman elämänsä risottoa kaikessa rauhassa ja etsinyt siihen ne ainesosat, jotka antavat parhaan sisäisen tuntemuksen siitä, että ollaan oikealla tiellä. Jumalan ihminen, joka tuntee oman reseptinsä, on tyytyväinen ihminen. Kun joku tulee siihen tyrkkäämään ketsuppiaan, voi heti sanoa "kiitos, en ota!"
Niinpä sinäkin voit suunnata askeliasi tähän määrätietoiseen ja tasapainoiseen elämään, jossa voit keskittyä elämäntehtävääsi ja edetä rauha sydämessä omaa latuasi. Pidä elämäsi reseptit kirkkaana mielessäsi äläkä päästä ketsuppikauppiaita lähellekään. Pyhä Henki sinua tässä auttakoon!
Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä! Matt.24:45-46.
Tämä blogin kirjoittaminen on vähän samanlaista kuin kokin homma. Raamatun teksteistä pitäisi työstää jotakin maistuvaa pöperöä ja jakaa kansalle. Pääasia olisi saada Herra itse mukaan jakamaan sanan leipää. Eihän ne pienen pojan eväät sellaisenaan riitä. Eivät ne oikein maistukaan, jos ei niihin saada jotakin taivaallista yrttiä joukkoon. Pappi kuin pappi huomaa aika pian, että Kristuksen antama siunaus on todella oleellista tässä hommassa.
Sitten on niitä, jotka ovat liikkeellä suuren ketsuppipullonsa kanssa ja heillä on aina jokin oma juttu lisukkeena tarjottavaksi. On ihmisiä, jotka eivät erota eri ruokalajeja toisistaan - heille kaikki on 'sitä samaa soppaa' ja sinne voi heitellä mitä vaan uskoon liittyvää tarinaa mukaan. Blogini kommentit saattavat toisinaan osua kuin nenä päähän - hyvä - mutta sitten on niitä kommentteja, joissa liihotellaan ihan eri asiaan ja vaihdetaan aihetta. Ei se välttämättä mitään haittaa, mutta on tilanteita, joissa se harmittaa.
 |
| Kuva käyttäjältä RitaE Pixabayssa |
Jotta voisimme säilyttää hengellisen herkkyytemme, meidän täytyisi kasvaa sillä tavalla tasapainoista kasvua, että voimme säilyttää terveen uskon. Terve ihminen ei ole mikään sohvaperuna, joka laukoo tieteellisiä väittämiä, eikä terve usko ilmene opillisina toteamuksina, vaan terve usko on liikkeellä, on toimivaa uskoa ja siinä on mukana vahva annos tunteita ja tahtoa. Terveessä uskossa meitä ohjaa jokin Jumalan suunnitelma, jota Pyhä Henki meissä toteuttaa. Terveessä uskossa elävä ihminen on sinut oman armoituksensa ja kutsumuksensa kanssa. Hän on kehitellyt oman elämänsä risottoa kaikessa rauhassa ja etsinyt siihen ne ainesosat, jotka antavat parhaan sisäisen tuntemuksen siitä, että ollaan oikealla tiellä. Jumalan ihminen, joka tuntee oman reseptinsä, on tyytyväinen ihminen. Kun joku tulee siihen tyrkkäämään ketsuppiaan, voi heti sanoa "kiitos, en ota!"
Niinpä sinäkin voit suunnata askeliasi tähän määrätietoiseen ja tasapainoiseen elämään, jossa voit keskittyä elämäntehtävääsi ja edetä rauha sydämessä omaa latuasi. Pidä elämäsi reseptit kirkkaana mielessäsi äläkä päästä ketsuppikauppiaita lähellekään. Pyhä Henki sinua tässä auttakoon!
Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä! Matt.24:45-46.
