Onko totuutesi yksitasoinen?
Ennen olivat lentokoneet kaksitasoja, nykyään yksitasoja. On selviö, että yksitaso on kehittyneempi kuin kaksitaso. Mutta taitolennossa käytetään vieläkin kaksitasoisia härveleitä.
Tämä olkoon johdanto aiheeseeni, jossa pohdin, miksi meidän uskovien ajattelu on niin yksitasoista. Tässä yhteydessä yksitasoisuus on alkukantaista ja monitasoisuus kehittynyttä. Otan esimerkin: alkuseurakunnan aikaan kristikunta jakautui kahteen pääsuuntaan, kirkollisuuteen ja gnostilaisuuteen. Tämä voi olla vähän karkea jako ja minun ikiomani, mutta jälkimmäisessä ajateltiin, että uskova ei tarvitse jumalasuhteensa hoitamiseen kirkkoa tai ammattipapistoa. Tämän suuntauksen alkuunpanijana pidetään Maria Magdaleenaa. Ajan saatossa kirkollisuus pääsi valtaan ja gnostilaisuus leimattiin harhaopiksi.
Jos olenkin joskus esittänyt vähän gnostilaisia ajatuksia kirkon ja ammattipapiston tarpeellisuudesta, olen samaan aikaan pitänyt rukouslistallani pappeja. En koe siinä ristiriitaa. Ymmärrän hyvin, että joku voi saada aidon kutsun toimia pappina ja voin aivan hyvin tukea häntä rukouksin. Jos nyt joku loukkaantuu minun 'gnostilaisista' mielipiteistäni, väitän, että hänen ajattelunsa on yksitasoista. Täytyyhän ihmisellä olla vapaus ideoida, visioida tulevaisuutta, ja liikkua eri tasojen välillä. Jos emme hengessämme koskaan nouse siivillemme ja katsele maailmaa arkitodellisuuden yläpuolelta, emme voi olla luovia ihmisiä. Tuskin silloin voimme toteuttaa Jumalan suunnitelmaa täydesti, vaan jäämme keskinkertaisuuteen, toistamaan rutiineja ja lausumaan uskon liturgiaa. Olemme kuin koirat, jotka toistavat opittuja temppuja. Pääsemme korkeintaan sille tasolle, jonka yhteisöllisyys voi antaa.
Koska yhteisöllisyys - eli seurakunta - edustaa tätä säilyttävää samanlaisuutta, joka muovaa ihmisistä tasapäisiä saman muotin edustajia, en jaksa niin kauheasti innostua yhteisöllisyydestä. Tunnustan tämän, mutta se ei tarkoita, että jotenkin olisin seurakunnan vastustaja. Monitasoisuus minussa rukoilee myös seurakuntien puolesta. Olen nähnyt, miten yksitasoista seurakuntaelämä on. Se tuottaa koko ajan oman näköisiään klooneja. Pidän luovista ihmisistä, jotka pystyvät esittämään raikkaita näkemyksiä ikuisista asioista. On vaan pidettävä maltti, ettei luovuus vie väärille poluille ja Raamatun sanan ohituskaistalle.
Haluaisin siis rohkaista sinua pois niistä urista, jotka saavat sinut kiertämään ympyrää. Raitiovaunut ovat hyviä ja kaupunkiliikenteessä käyttökelpoisia. Mutta hengellisen elämän malliksi niistä ei ole. On parempi liikkua kumipyörillä - siis hengen ohjaamassa vapaudessa mennä minne meitä ohjataan. Jos emme osaa irrottautua ihmisjärjestä ja antautua Pyhän Hengen innoittamiin ajatuksiin, emme koskaan ymmärrä Jumalan maailmaa. Elämän monimuotoisuus ja sen säilyttäminen on tämän päivän trendi, mutta onko meistä pitämään hengellisen elämämme monimuotoisuudesta ja monitasoisuudesta huolta?
Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. 1.Piet.4:10.
Tämä olkoon johdanto aiheeseeni, jossa pohdin, miksi meidän uskovien ajattelu on niin yksitasoista. Tässä yhteydessä yksitasoisuus on alkukantaista ja monitasoisuus kehittynyttä. Otan esimerkin: alkuseurakunnan aikaan kristikunta jakautui kahteen pääsuuntaan, kirkollisuuteen ja gnostilaisuuteen. Tämä voi olla vähän karkea jako ja minun ikiomani, mutta jälkimmäisessä ajateltiin, että uskova ei tarvitse jumalasuhteensa hoitamiseen kirkkoa tai ammattipapistoa. Tämän suuntauksen alkuunpanijana pidetään Maria Magdaleenaa. Ajan saatossa kirkollisuus pääsi valtaan ja gnostilaisuus leimattiin harhaopiksi.
Jos olenkin joskus esittänyt vähän gnostilaisia ajatuksia kirkon ja ammattipapiston tarpeellisuudesta, olen samaan aikaan pitänyt rukouslistallani pappeja. En koe siinä ristiriitaa. Ymmärrän hyvin, että joku voi saada aidon kutsun toimia pappina ja voin aivan hyvin tukea häntä rukouksin. Jos nyt joku loukkaantuu minun 'gnostilaisista' mielipiteistäni, väitän, että hänen ajattelunsa on yksitasoista. Täytyyhän ihmisellä olla vapaus ideoida, visioida tulevaisuutta, ja liikkua eri tasojen välillä. Jos emme hengessämme koskaan nouse siivillemme ja katsele maailmaa arkitodellisuuden yläpuolelta, emme voi olla luovia ihmisiä. Tuskin silloin voimme toteuttaa Jumalan suunnitelmaa täydesti, vaan jäämme keskinkertaisuuteen, toistamaan rutiineja ja lausumaan uskon liturgiaa. Olemme kuin koirat, jotka toistavat opittuja temppuja. Pääsemme korkeintaan sille tasolle, jonka yhteisöllisyys voi antaa.
Haluaisin siis rohkaista sinua pois niistä urista, jotka saavat sinut kiertämään ympyrää. Raitiovaunut ovat hyviä ja kaupunkiliikenteessä käyttökelpoisia. Mutta hengellisen elämän malliksi niistä ei ole. On parempi liikkua kumipyörillä - siis hengen ohjaamassa vapaudessa mennä minne meitä ohjataan. Jos emme osaa irrottautua ihmisjärjestä ja antautua Pyhän Hengen innoittamiin ajatuksiin, emme koskaan ymmärrä Jumalan maailmaa. Elämän monimuotoisuus ja sen säilyttäminen on tämän päivän trendi, mutta onko meistä pitämään hengellisen elämämme monimuotoisuudesta ja monitasoisuudesta huolta?
Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. 1.Piet.4:10.
