Vapaaksi kirkoista
Jos yksi sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toinen taas: "Minä Apolloksen", ettekö silloin ole kuin ihmiset ainakin? 1.Kor.3:4.
Nykyään on sama tilanne, olemme kuin ihmiset ainakin, kun asemoimme itsemme: "Olen Lutherin puolella" tai "Olen baptisti" tai "Olen helluntailainen". Meidän tulisi purkaa kirkkokuntaiset raja-aidat ja hyväksyä uudestisyntyneet uskovat yhteyteemme kirkkoon ja oppisuuntaan katsomatta.
Kun suosittelen ihmisille tällaista, en tietenkään kehota ketään eroamaan omasta seurakunnastaan. Pelkän 'mielen avartumisen' takia ei kannata lähteä pois omasta yhteisöstään. Mutta tosiasia on, että laitoskirkoista pois vetäytyminen on ollut maailmalla yleinen trendi. Ihmiset ovat kyllästyneet kirkkojen julistuksen latteuteen, kaikkeen valmiiksi pureskeltuun ruokaan, sääntöjen ja kaavojen orjuuteen. Nykyajan ihminen on enemmän yksilö kuin menneinä aikoina ja rakentaa itselleen sellaisen maailmankuvan, jonka tuntee omakseen. Tämä tapahtuu myös uskonnon piirissä. Yhteisöllisyys ja vanhat kuviot eivät enää riitä, kaivataan syviä elämyksiä, vahvaa kokemuksellisuutta. Sillä on haittapuolensa: monet viehättyvät itämaisista uskonnoista ja jopa islamista.
Kehitys menee kuitenkin vääjäämättä omaan suuntaansa ja siinä on myös hyvät puolensa. Vanhat kirkot ja herätysliikkeet ovat olleet vahvasti organisoituja, ylhäältä johdettuja, ja ne ovat ajan mittaan jäykistyneet yhä enemmän laitosmaisiksi. Pieni ihminen voi kokea, että hänen toiveitaan ei kuunnella, hänen tarpeensa ohitetaan, kirkon juna ei enää pysähdy hänen asemallaan. Samalla kirkon tarpeet lyövät köyhät kyykkyyn, kun aina vaan pitää kaikesta maksaa, aina antaa lisää rahaa ja silti kaikki katoaa jonnekin mustaan aukkoon. Kun saarnojen pääaihe alkaa olla 'tarvitaan rahaa', sillä on seurauksensa.
On selvää, että tarvitaan uudistusliike, joka taas kokoaa lauman yhteen ja vie meidät pois tästä kirkkojen järjestämästä oravanpyörästä, ainaisesta maksuvajeen kehästä. Samalla se voisi vieroittaa meidät tavastamme ulkoistaa uskomme ammattipapistolle. Juuri sitähän nykyihminen kaipaa: asioiden ottamista omiin käsiin. Uudistus vääjäämättä merkitsee vahvan maallikkoliikkeen syntymistä.
Kaipaamme siis herätystä, mutta herätys voi olla erilainen kuin odotamme. Voi olla, että emme näe valkoisia telttoja kylien keskuksissa, emme suuria evankelioimisjuhlia. Voi olla, että herätys vaikuttaa hiljaisesti kodeissa ja pienpiireissä. Voi olla, että herätyksen moottorina toimii sosiaalinen media ja internet. Herätys alkaa uskovien keskuudesta, kun vanhat raja-aidat murtuvat ja erisuuntaiset uskovat löytävät yhteisen sävelen.
Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle... Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta oli valinnut minut ja armossaan kutsui minut työhönsä, näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle, jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sanomaa hänestä. Silloin en kysynyt neuvoa yhdeltäkään ihmiseltä...Gal.1:11-12,15-16.
Nykyään on sama tilanne, olemme kuin ihmiset ainakin, kun asemoimme itsemme: "Olen Lutherin puolella" tai "Olen baptisti" tai "Olen helluntailainen". Meidän tulisi purkaa kirkkokuntaiset raja-aidat ja hyväksyä uudestisyntyneet uskovat yhteyteemme kirkkoon ja oppisuuntaan katsomatta.
Kun suosittelen ihmisille tällaista, en tietenkään kehota ketään eroamaan omasta seurakunnastaan. Pelkän 'mielen avartumisen' takia ei kannata lähteä pois omasta yhteisöstään. Mutta tosiasia on, että laitoskirkoista pois vetäytyminen on ollut maailmalla yleinen trendi. Ihmiset ovat kyllästyneet kirkkojen julistuksen latteuteen, kaikkeen valmiiksi pureskeltuun ruokaan, sääntöjen ja kaavojen orjuuteen. Nykyajan ihminen on enemmän yksilö kuin menneinä aikoina ja rakentaa itselleen sellaisen maailmankuvan, jonka tuntee omakseen. Tämä tapahtuu myös uskonnon piirissä. Yhteisöllisyys ja vanhat kuviot eivät enää riitä, kaivataan syviä elämyksiä, vahvaa kokemuksellisuutta. Sillä on haittapuolensa: monet viehättyvät itämaisista uskonnoista ja jopa islamista.
Kehitys menee kuitenkin vääjäämättä omaan suuntaansa ja siinä on myös hyvät puolensa. Vanhat kirkot ja herätysliikkeet ovat olleet vahvasti organisoituja, ylhäältä johdettuja, ja ne ovat ajan mittaan jäykistyneet yhä enemmän laitosmaisiksi. Pieni ihminen voi kokea, että hänen toiveitaan ei kuunnella, hänen tarpeensa ohitetaan, kirkon juna ei enää pysähdy hänen asemallaan. Samalla kirkon tarpeet lyövät köyhät kyykkyyn, kun aina vaan pitää kaikesta maksaa, aina antaa lisää rahaa ja silti kaikki katoaa jonnekin mustaan aukkoon. Kun saarnojen pääaihe alkaa olla 'tarvitaan rahaa', sillä on seurauksensa.
 |
| Kuva Karin Henseler Pixabaystä |
Kaipaamme siis herätystä, mutta herätys voi olla erilainen kuin odotamme. Voi olla, että emme näe valkoisia telttoja kylien keskuksissa, emme suuria evankelioimisjuhlia. Voi olla, että herätys vaikuttaa hiljaisesti kodeissa ja pienpiireissä. Voi olla, että herätyksen moottorina toimii sosiaalinen media ja internet. Herätys alkaa uskovien keskuudesta, kun vanhat raja-aidat murtuvat ja erisuuntaiset uskovat löytävät yhteisen sävelen.
Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle... Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta oli valinnut minut ja armossaan kutsui minut työhönsä, näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle, jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sanomaa hänestä. Silloin en kysynyt neuvoa yhdeltäkään ihmiseltä...Gal.1:11-12,15-16.
