Kolmas palvelija
Mies lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he hakkasivat verille ja ajoivat tiehensä. Luuk.20:12.
Tämä kolmas palvelija liittyy vertaukseen viinitarhan vuokraajista. Isäntä muutti pois maasta ja jätti maatilansa vuokraajille. Sitten isäntä lähetti palvelijansa perimään sadosta kertyneitä voittoja, mutta vuokraajat pieksivät hänet. Näin tehtiin useammalle ja viimeiseksi isäntä lähetti poikansa paikalle. Hänet tapettiin.
Olemme tottuneet selittämään vertauksen niin, että siinä kerrotaan Israelin kansasta, joka hylkää messiaansa. Mutta yhtä hyvin siinä puhutaan kristillisen ajan seurakunnasta. Se on varoittava teksti meille kaikille. Se pysäyttää miettimään.
Tunnistanko Jumalan palvelijat, jotka Herra on lähettänyt luokseni? Eräs henkilö sai Jumalalta ohjeen: "Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä" (1.Tim.5:1). Hän tapasi erään jumalattoman ikämiehen ja puhutteli tätä lempeästi. Sitten hän kohtasi ikääntyneen uskovan miehen ja sätti tämän maan rakoon!
Pitäisikö nauraa vai itkeä? Taisin tehdä molempia, mutta jäin ihan vakavasti miettimään, mikä saa meidät tekemään tällaisia tyhmyyksiä.
Eräs asia, jonka haluan nostaa esiin ja korostaa: on paljon merkityksellisempää, miten kohtelet uskovia, kuin se, miten kohtelet ketä tahansa. Paavalin ohje Timoteukselle koski pelkästään uskovia. En halua vesittää tasa-arvon merkitystä - eihän Jumalakaan katso henkilöön (Ef.6:9) - mutta on tilanteita, jolloin on syytä varoa vääryyden tekemistä Jumalan ihmiselle. On kolme ryhmää: ensiksikin lähimmäiset, toiseksi veljet ja sisaret, ja kolmanneksi Jumalan lähettämät hurskaat ihmiset. Yleensä ei synny mitään ongelmaa, jos kohtelemme kaikkia hyvin. Mutta jos aiomme kohdella huonosti niitä, jotka Herra on lähettänyt meidän elämäämme tutkimaan meitä ja todistamaan meistä kerran hänen tuomioistuimessaan, niin silloin olisi syytä olla hereillä ja varoa suutaan.
Olen tietoinen siitä, että en osaa itsekään varoa, vaikka tässä nyt muka esiinnyn viisaana. Nimittäin tilanteet tulevat yllättäen ja Jumalan lähettämät ihmiset osaavat jostain syystä maastoutua niin että emme tunnista heitä. Kerran kun joudumme kohtaamaan heitä kuuluisilla 'nahkurin orsilla', hämmästymme vaan ja joudumme nolona toteamaan, että "en tiennyt". Näin luulen.
Niinpä siis opettelen kaikesta huolimatta tunnistamaan Jumalan lähettämiä ihmisiä omassa elinympäristössäni. Tuskinpa kukaan jumalaton on lähetetty luokseni todistajaksi. On todennäköisempää, että todistajat ovat uskovia. He eivät ole välttämättä silmäätekeviä, vaan he voivat olla hyvinkin alhaisen ja vaatimattoman oloisia. Ehkä köyhiä, jopa vähän reppanoita ihmisiä. Heidän puhetapansa on ehkä hyvinkin nöyrä, vähän anteeksipyytävä, ja heidän esiintymisensä on sellaista, että he eivät pakota tai vaadi mitään, mutta vetoavat meihin kärsivällisesti asiansa puolesta.
Niin, oletko tavannut heitä viime aikoina? Minä olen ja olen myös kokenut, kuinka suuri houkutus on lähettää heidät tylysti matkoihinsa. Tai työpaikalla on kiusaus esimiesaseman avulla sivuuttaa heidän ehdotuksensa? Seurakunnassa on tainnut tulla tavaksi suhtautua vähän säälivästi kaiken maailman haihatuksiin? Tuokoot vaan rahansa seurakuntaan ja vaietkoot?
Olemme koko ajan tarkkailun alla. Valvontakamerat käyvät. Jumalan takaa löytyy aina sopiva video. Emme pääse tuomiotamme pakoon. En halua pelotella ketään aralla tunnolla eläviä ihmisiä. On selvää, että kun turvaamme Jumalan armoon Kristuksessa, ei meillä ole mitään hätää. Mutta juuri siksi:
Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein... Hepr.12:28.
Tämä kolmas palvelija liittyy vertaukseen viinitarhan vuokraajista. Isäntä muutti pois maasta ja jätti maatilansa vuokraajille. Sitten isäntä lähetti palvelijansa perimään sadosta kertyneitä voittoja, mutta vuokraajat pieksivät hänet. Näin tehtiin useammalle ja viimeiseksi isäntä lähetti poikansa paikalle. Hänet tapettiin.
Olemme tottuneet selittämään vertauksen niin, että siinä kerrotaan Israelin kansasta, joka hylkää messiaansa. Mutta yhtä hyvin siinä puhutaan kristillisen ajan seurakunnasta. Se on varoittava teksti meille kaikille. Se pysäyttää miettimään.
Tunnistanko Jumalan palvelijat, jotka Herra on lähettänyt luokseni? Eräs henkilö sai Jumalalta ohjeen: "Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä" (1.Tim.5:1). Hän tapasi erään jumalattoman ikämiehen ja puhutteli tätä lempeästi. Sitten hän kohtasi ikääntyneen uskovan miehen ja sätti tämän maan rakoon!
Pitäisikö nauraa vai itkeä? Taisin tehdä molempia, mutta jäin ihan vakavasti miettimään, mikä saa meidät tekemään tällaisia tyhmyyksiä.
 |
| Pixabay |
Olen tietoinen siitä, että en osaa itsekään varoa, vaikka tässä nyt muka esiinnyn viisaana. Nimittäin tilanteet tulevat yllättäen ja Jumalan lähettämät ihmiset osaavat jostain syystä maastoutua niin että emme tunnista heitä. Kerran kun joudumme kohtaamaan heitä kuuluisilla 'nahkurin orsilla', hämmästymme vaan ja joudumme nolona toteamaan, että "en tiennyt". Näin luulen.
Niinpä siis opettelen kaikesta huolimatta tunnistamaan Jumalan lähettämiä ihmisiä omassa elinympäristössäni. Tuskinpa kukaan jumalaton on lähetetty luokseni todistajaksi. On todennäköisempää, että todistajat ovat uskovia. He eivät ole välttämättä silmäätekeviä, vaan he voivat olla hyvinkin alhaisen ja vaatimattoman oloisia. Ehkä köyhiä, jopa vähän reppanoita ihmisiä. Heidän puhetapansa on ehkä hyvinkin nöyrä, vähän anteeksipyytävä, ja heidän esiintymisensä on sellaista, että he eivät pakota tai vaadi mitään, mutta vetoavat meihin kärsivällisesti asiansa puolesta.
Niin, oletko tavannut heitä viime aikoina? Minä olen ja olen myös kokenut, kuinka suuri houkutus on lähettää heidät tylysti matkoihinsa. Tai työpaikalla on kiusaus esimiesaseman avulla sivuuttaa heidän ehdotuksensa? Seurakunnassa on tainnut tulla tavaksi suhtautua vähän säälivästi kaiken maailman haihatuksiin? Tuokoot vaan rahansa seurakuntaan ja vaietkoot?
Olemme koko ajan tarkkailun alla. Valvontakamerat käyvät. Jumalan takaa löytyy aina sopiva video. Emme pääse tuomiotamme pakoon. En halua pelotella ketään aralla tunnolla eläviä ihmisiä. On selvää, että kun turvaamme Jumalan armoon Kristuksessa, ei meillä ole mitään hätää. Mutta juuri siksi:
Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein... Hepr.12:28.
