Matkalla tuoreeseen voiteluun
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1.Kor.13:13.
Joskus sain kuulla julistusta, jonka mukaan meidän tulee mennä ristiltä eteenpäin ja nähdä, että Jeesus ei ole enää ristillä, vaan hän on nyt ylösnoussut ja on kunnian Kuningas ja väkevä voimassaan ja kirkkaudessaan.
Jäin miettimään asiaa ja tulin siihen yksinkertaiseen päätelmään, että Jeesus on molempia. Ei ole mitään syytä kääntää selkäämme ristin Herralle. Hän ei ole joko-tai, hän on sekä heikko ristin kärsijä että voimallinen Pelastaja ja Kuningas.
Risti on kuva Jumalan rakkaudesta. Mikään kuva ylösnousseesta Jumalan Pojasta ei välitä meille sitä, mitä ristin evankeliumi välittää. Sovituksen sanomassa meille kerrotaan, että hän otti meidän syntimme kantaakseen, hän otti rangaistuksen kärsiäkseen, hän teki sen rakkaudesta. Tämä rakkaus on agape-rakkautta, pyyteetöntä ja Jumalan armosta kumpuavaa rakkautta. Mutta jotenkin se on vielä sitäkin korkeampaa eikä sana 'agape' kerro asiaa tyhjentävästi. Vasta kun tutustumme ristin Herraan ja saamme sen armon, että tulemme itsekin osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, koemme syystä tai toisesta sanomatonta häpeää, vasta silloin voimme ymmärtää asian paremmin ja aavistaa jotakin Jumalan rakkaudesta. Kun alamme toipua koettelemuksesta, johon ehkä täysin syyttömästi jouduimme, alamme tuntea jäsenissämme jotakin uutta lämpöä, uudenlaista sisäistä vireyttä, jota myös Pyhän Hengen voiteluksi kutsutaan.
Niinpä tänään voimme pysähtyä miettimään ristin merkitystä omassa elämässämme. Onko risti missään määrin omakohtainen asia? Kannanko ristiä, olenko siitä osallinen? On tietysti tärkeää olla osallinen pelastuksesta, jonka Jeesuksen risti mahdollistaa, mutta kärsinkö uskoni tähden ja maksanko hintaa Jeesuksen seuraamisesta, jotta itse voisin palvella?
Ristin tien
kulkeminen ei ole suoritus. Risti ei sinänsä pätevöitä meitä mihinkään.
Risti vain sijoittaa meidät Jumalan kartalle oikeaan paikkaan. Olemme
läsnä Jumalan valtakunnassa Kristuksen todistajina, hänen haavojaan
kantaen. Olemme ristiinnaulitut Kristuksen kanssa, koska emme muuta voi.
Kun jäämme siihen vastaan hangoittelematta, Jumalan voima latautuu
meihin. Olemme kuin kännykkä laturissa. Onko sinulla sama hankaluus, kun
lataat puhelintasi? - Jos se soi, ei puhelun vastaanottamisesta tahdo
tulla mitään. Niinpä kiskaisen sen irti laturista ja sitten puhun.
Jumalakin käyttää palvelijoita, jotka ovat aikansa olleet latauksessa,
aikansa kärsineet ristin tietä kulkien, sitten saaneet voitelun ja
tulleet lähetetyiksi palvelutyöhön. Toki risti pysyy kuvassa mukana.
Laturi on jatkuvassa käytössä, jos ei päivittäin, niin viikottain.
Monet ihmiset jäävät kiinni siihen rakkauteen, mitä luonnehditaan sanalla 'eros'. Heidän elämänsä pyörii romanttisen rakkauden, erotiikan ja seksin ympärillä. Jotkut oppivat elämään siinä rakkaudessa, jota kutsutaan sanalla 'filantropia' ja jonka puitteissa voidaan osallistua hyväntekeväisyyteen.
Jos etsimme vain romanttista rakkautta tai hyväntekeväisyyttä, jäämme luonnollisen ihmisen tasolle. Kuinka kaukana se onkaan siitä rakkaudesta, johon Kristus meitä kutsuu. Emme pääse omin voimin sille tasolle, mitä ristin osallisuus merkitsee. Mutta kärsimyksen koulussa nöyräksi pehmitetty ihminen voi saada voitelun, jota mikään luonnollinen lahjakkuus ei korvaa. Voitelu annetaan sille, joka ei ole mitään - joka itkee omaa hedelmättömyyttään. Pyhä Henki vuodatetaan särjettyihin sydämiin.
Kaikki tämä ristin välttämättömyys voi luoda paineita ja tuntua raskaalta. Joudumme joskus suorastaan painiin itsemme kanssa - ehkä Jumalankin. Mutta luulen, että Jumalan henki tavoittelee juuri sitä - särkymistä ja omasta pätevyydestä tyhjentymistä. Kun hän saa meidät tuntemaan itsemme huonoiksi ja Jumalan käyttöön soveltumattomiksi, hän voi samalla viedä meitä särkymiseen. Sieltä pohjalta, oman voimattomuuden ja kelpaamattomuuden tuhkakasasta hän sitten nostaa meidät uuteen voiteluun. Pyytäkäämme sitä itsellemme ja uskon ystäville.
Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Luuk.11:13.
Joskus sain kuulla julistusta, jonka mukaan meidän tulee mennä ristiltä eteenpäin ja nähdä, että Jeesus ei ole enää ristillä, vaan hän on nyt ylösnoussut ja on kunnian Kuningas ja väkevä voimassaan ja kirkkaudessaan.
Jäin miettimään asiaa ja tulin siihen yksinkertaiseen päätelmään, että Jeesus on molempia. Ei ole mitään syytä kääntää selkäämme ristin Herralle. Hän ei ole joko-tai, hän on sekä heikko ristin kärsijä että voimallinen Pelastaja ja Kuningas.
Risti on kuva Jumalan rakkaudesta. Mikään kuva ylösnousseesta Jumalan Pojasta ei välitä meille sitä, mitä ristin evankeliumi välittää. Sovituksen sanomassa meille kerrotaan, että hän otti meidän syntimme kantaakseen, hän otti rangaistuksen kärsiäkseen, hän teki sen rakkaudesta. Tämä rakkaus on agape-rakkautta, pyyteetöntä ja Jumalan armosta kumpuavaa rakkautta. Mutta jotenkin se on vielä sitäkin korkeampaa eikä sana 'agape' kerro asiaa tyhjentävästi. Vasta kun tutustumme ristin Herraan ja saamme sen armon, että tulemme itsekin osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, koemme syystä tai toisesta sanomatonta häpeää, vasta silloin voimme ymmärtää asian paremmin ja aavistaa jotakin Jumalan rakkaudesta. Kun alamme toipua koettelemuksesta, johon ehkä täysin syyttömästi jouduimme, alamme tuntea jäsenissämme jotakin uutta lämpöä, uudenlaista sisäistä vireyttä, jota myös Pyhän Hengen voiteluksi kutsutaan.
Niinpä tänään voimme pysähtyä miettimään ristin merkitystä omassa elämässämme. Onko risti missään määrin omakohtainen asia? Kannanko ristiä, olenko siitä osallinen? On tietysti tärkeää olla osallinen pelastuksesta, jonka Jeesuksen risti mahdollistaa, mutta kärsinkö uskoni tähden ja maksanko hintaa Jeesuksen seuraamisesta, jotta itse voisin palvella?
 |
| Kuva: Pete Linforth Pixabaystä |
Monet ihmiset jäävät kiinni siihen rakkauteen, mitä luonnehditaan sanalla 'eros'. Heidän elämänsä pyörii romanttisen rakkauden, erotiikan ja seksin ympärillä. Jotkut oppivat elämään siinä rakkaudessa, jota kutsutaan sanalla 'filantropia' ja jonka puitteissa voidaan osallistua hyväntekeväisyyteen.
Jos etsimme vain romanttista rakkautta tai hyväntekeväisyyttä, jäämme luonnollisen ihmisen tasolle. Kuinka kaukana se onkaan siitä rakkaudesta, johon Kristus meitä kutsuu. Emme pääse omin voimin sille tasolle, mitä ristin osallisuus merkitsee. Mutta kärsimyksen koulussa nöyräksi pehmitetty ihminen voi saada voitelun, jota mikään luonnollinen lahjakkuus ei korvaa. Voitelu annetaan sille, joka ei ole mitään - joka itkee omaa hedelmättömyyttään. Pyhä Henki vuodatetaan särjettyihin sydämiin.
Kaikki tämä ristin välttämättömyys voi luoda paineita ja tuntua raskaalta. Joudumme joskus suorastaan painiin itsemme kanssa - ehkä Jumalankin. Mutta luulen, että Jumalan henki tavoittelee juuri sitä - särkymistä ja omasta pätevyydestä tyhjentymistä. Kun hän saa meidät tuntemaan itsemme huonoiksi ja Jumalan käyttöön soveltumattomiksi, hän voi samalla viedä meitä särkymiseen. Sieltä pohjalta, oman voimattomuuden ja kelpaamattomuuden tuhkakasasta hän sitten nostaa meidät uuteen voiteluun. Pyytäkäämme sitä itsellemme ja uskon ystäville.
Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Luuk.11:13.
