Nettipastorin työ
Kiinnostaako nettipastorin työ? Hengellinen nettityö on jotakin, jota valtavirta ei ymmärrä hengelliseksi työksi. Nettipastoriksi kuitenkin vaaditaan Jumalan kutsu. Ja Jumalan koulutus. Nettipastoriksi aikovan on parasta olla vahvasti uskossa, mielellään väkevän kääntymyksen kokenut (mitä se sitten onkaan) ja Raamattuun hurahtanut, Jeesukseen yli kaiken rakastunut ihminen, joka on saanut Pyhän Hengen kasteen.
Jep - myönnän, että siitä kehkeytyy aika rankka pääsykoe. Kaiken lisäksi täytyy hyväksyä se, että kukaan ei liiemmin arvosta. Onpa jopa perinteisten pastorien joukossa monia, jotka ylenkatsovat nettityötä ja halveksivat sitä - varsinkin kun edustaa jotain eri suuntausta. Rahallista palkkaa ei kannata odottaa, joten on syytä varautua maksamaan itse kaikki kulut.
Hyvät atk-taidot tarvitaan. Täytyy osata luoda itselleen sivusto internetiin ja pitää se toiminnassa. Hieman siis teknistä osaamista. Tietysti työnjako on valttia tässäkin eli jos löytää jonkun kaverin hoitamaan teknisiä asioita, niin toki voi niin tehdä. Pyöritin takavuosina erään lähetysjärjestön suomenkielisiä sivuja, mutta jouduin luovuttamaan ne seuraajalle. Hän ei osannut tätä teknistä puolta ja sivut kaatuivat muutamassa kuukaudessa turvapäivitysten laiminlyöntiin.
Nettipastorin työ on kuitenkin ennen kaikkea kristillisen sisällön tuottamista. Kirjoituksia, kuvia, ehkä videoitakin. Joillekin voi tubettaminen olla se pääasiallinen työmuoto. Itse pidän mukana myös kirjat, mutta nettipastorin ei tarvitse aikaansaada mitään suuria myyntilukuja. On hyvä muistaa, että kristillinen työ kohdistuu muutamaan prosenttiin väestöstä. Olen itse jakanut kirjojani ilmaiseksi, mutta nyt kun olen myös myynyt niitä, olen edelleen vahvasti tappiolla ja kirjamyyntini on siis sekin olennaisesti edelleen palvelua. Mahdollisesti nettipastori luo mahdollisuuden tilata artikkeleita sähköpostiin, jolloin korrektia on, että asiaa ei toteuteta sähköpostilistan pohjalta, vaan jokainen tilaaja hoitaa tilauksen ja myös listalta poistumisen itse. Tilaamisen ja sen peruuttamisen tulee olla napin takana ja mahdollinen toteuttaa ilman yhteydenottoa ylläpitoon. Blogialustat tarjoavat tähän teknisen avun (varsinkin wordpress).
Somekanavat pitää myös avata, sillä tunnettuus, jota tässä työssä tarvitaan, tulee pääasiassa somen kautta. En silti erityisemmin kannusta mainostamaan omia julkaisuja maksamalla mainoksia somealustalle. Itse en ole käyttänyt mainostamiseen senttiäkään, vaan olen maksanut muiden kaupalliset mainokset pois.
Nettipastori voi pyrkiä sopimaan toisten pastorien kanssa yhteistyöstä ja luomaan julkaisun, jolla on monta tuottajaa. On myös mahdollista tehdä, kuten minä, että pyytää ulkomaisilta pastoreilta lupaa kääntää heidän kirjoituksiaan suomeksi (kohdekieli on yleensä toimittajan äidinkieli, voi olla toki muukin kuin suomi). Lupaa ei aina heru, mutta yhdestä voi aloittaa...
Nettipastorin on hyvä luoda sivusto, joka julkaisee säännöllisesti uusia artikkeleita. Jokaista kirjoitettua pätkää ei kannata syöttää heti eetteriin, vaan ajoittaa se tulemaan julki suunniteltuna ajankohtana. Näin yleisö alkaa tottua siihen, että uusia postauksia ilmestyy tasaisin välein.
Rukous on syytä ottaa mukaan nettipastorin työnkuvaan, mutta pitää miettiä, antaako puhelimensa tähän käyttöön. Positiivista palautetta saa, jos on altis palvelemaan puhelimessa ja esim. whatsappissa, mutta pitää myös varoa, ettei kuormita liikaa itseään esirukoustyössä, sillä jos sen tekee kunnolla, se on ehdottomasti kaikkein kuormittavin osuus nettipastorin toimenkuvasta. Oikeastaan tässä on nettipastorin ja blogistin ero. Minäkin olen siirtynyt jo (terveyssyistä) blogistiksi, jolloin työn kuormittavuus on vähäisempää.
Sielunhoito tulee yleensä mukaan omia aikojaan, sillä ihmiset saattavat ottaa yhteyttä ja purkaa pelkojaan ja ahdistuksiaan. Joku voi muuten vaan tarvita neuvoa. Työ opettaa, sanotaan, mutta sielunhoidollisten keskustelujen käymisessä voi päätyä myös tosi ymmälle. Tarvitaan sitä viisautta, jota ei aina hyllyltä löydy. Pahimmat epäonnistumisen tunteet nettipastorina voivat sijoittua juuri tähän sektoriin.
Kannustan kaikesta huolimatta ryhtymään nettipastorin vaativaan virkaan. Tietysti sillä edellytyksellä, että on sydämen halu siihen. Blogin luomisesta ja pyörittämisestä voi aloittaa ja laajentaa sitten, jos homma alkaa luistaa.
Kysy asiaa Jumalalta. Älä missään nimessä kysy miltään konklaavilta. Jos nettipastoritkin ovat jonkin kirkkokunnan renkejä, mitä toivoa meillä on? Olisi tärkeää tiedostaa oma armoituksensa ja pysytellä lähellä oman voitelunsa keskiötä. Yleisesti ottaen nettipastorin, jos kenen, pitää osata ajatella raikkaasti, edustaa hengen vapautta, evankeliumin iloa, taivaallista luovuutta, hengellistä uudistumista, Pyhän Hengen voitelua, sanalla sanoen - Jeesuksen seuraamista.
Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja. 1.Kor.11:1 KR38.
Jep - myönnän, että siitä kehkeytyy aika rankka pääsykoe. Kaiken lisäksi täytyy hyväksyä se, että kukaan ei liiemmin arvosta. Onpa jopa perinteisten pastorien joukossa monia, jotka ylenkatsovat nettityötä ja halveksivat sitä - varsinkin kun edustaa jotain eri suuntausta. Rahallista palkkaa ei kannata odottaa, joten on syytä varautua maksamaan itse kaikki kulut.
Hyvät atk-taidot tarvitaan. Täytyy osata luoda itselleen sivusto internetiin ja pitää se toiminnassa. Hieman siis teknistä osaamista. Tietysti työnjako on valttia tässäkin eli jos löytää jonkun kaverin hoitamaan teknisiä asioita, niin toki voi niin tehdä. Pyöritin takavuosina erään lähetysjärjestön suomenkielisiä sivuja, mutta jouduin luovuttamaan ne seuraajalle. Hän ei osannut tätä teknistä puolta ja sivut kaatuivat muutamassa kuukaudessa turvapäivitysten laiminlyöntiin.
Nettipastorin työ on kuitenkin ennen kaikkea kristillisen sisällön tuottamista. Kirjoituksia, kuvia, ehkä videoitakin. Joillekin voi tubettaminen olla se pääasiallinen työmuoto. Itse pidän mukana myös kirjat, mutta nettipastorin ei tarvitse aikaansaada mitään suuria myyntilukuja. On hyvä muistaa, että kristillinen työ kohdistuu muutamaan prosenttiin väestöstä. Olen itse jakanut kirjojani ilmaiseksi, mutta nyt kun olen myös myynyt niitä, olen edelleen vahvasti tappiolla ja kirjamyyntini on siis sekin olennaisesti edelleen palvelua. Mahdollisesti nettipastori luo mahdollisuuden tilata artikkeleita sähköpostiin, jolloin korrektia on, että asiaa ei toteuteta sähköpostilistan pohjalta, vaan jokainen tilaaja hoitaa tilauksen ja myös listalta poistumisen itse. Tilaamisen ja sen peruuttamisen tulee olla napin takana ja mahdollinen toteuttaa ilman yhteydenottoa ylläpitoon. Blogialustat tarjoavat tähän teknisen avun (varsinkin wordpress).
 |
| Kuva: kisistvan77 Pixabaystä |
Nettipastori voi pyrkiä sopimaan toisten pastorien kanssa yhteistyöstä ja luomaan julkaisun, jolla on monta tuottajaa. On myös mahdollista tehdä, kuten minä, että pyytää ulkomaisilta pastoreilta lupaa kääntää heidän kirjoituksiaan suomeksi (kohdekieli on yleensä toimittajan äidinkieli, voi olla toki muukin kuin suomi). Lupaa ei aina heru, mutta yhdestä voi aloittaa...
Nettipastorin on hyvä luoda sivusto, joka julkaisee säännöllisesti uusia artikkeleita. Jokaista kirjoitettua pätkää ei kannata syöttää heti eetteriin, vaan ajoittaa se tulemaan julki suunniteltuna ajankohtana. Näin yleisö alkaa tottua siihen, että uusia postauksia ilmestyy tasaisin välein.
Rukous on syytä ottaa mukaan nettipastorin työnkuvaan, mutta pitää miettiä, antaako puhelimensa tähän käyttöön. Positiivista palautetta saa, jos on altis palvelemaan puhelimessa ja esim. whatsappissa, mutta pitää myös varoa, ettei kuormita liikaa itseään esirukoustyössä, sillä jos sen tekee kunnolla, se on ehdottomasti kaikkein kuormittavin osuus nettipastorin toimenkuvasta. Oikeastaan tässä on nettipastorin ja blogistin ero. Minäkin olen siirtynyt jo (terveyssyistä) blogistiksi, jolloin työn kuormittavuus on vähäisempää.
Sielunhoito tulee yleensä mukaan omia aikojaan, sillä ihmiset saattavat ottaa yhteyttä ja purkaa pelkojaan ja ahdistuksiaan. Joku voi muuten vaan tarvita neuvoa. Työ opettaa, sanotaan, mutta sielunhoidollisten keskustelujen käymisessä voi päätyä myös tosi ymmälle. Tarvitaan sitä viisautta, jota ei aina hyllyltä löydy. Pahimmat epäonnistumisen tunteet nettipastorina voivat sijoittua juuri tähän sektoriin.
Kannustan kaikesta huolimatta ryhtymään nettipastorin vaativaan virkaan. Tietysti sillä edellytyksellä, että on sydämen halu siihen. Blogin luomisesta ja pyörittämisestä voi aloittaa ja laajentaa sitten, jos homma alkaa luistaa.
Kysy asiaa Jumalalta. Älä missään nimessä kysy miltään konklaavilta. Jos nettipastoritkin ovat jonkin kirkkokunnan renkejä, mitä toivoa meillä on? Olisi tärkeää tiedostaa oma armoituksensa ja pysytellä lähellä oman voitelunsa keskiötä. Yleisesti ottaen nettipastorin, jos kenen, pitää osata ajatella raikkaasti, edustaa hengen vapautta, evankeliumin iloa, taivaallista luovuutta, hengellistä uudistumista, Pyhän Hengen voitelua, sanalla sanoen - Jeesuksen seuraamista.
Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja. 1.Kor.11:1 KR38.
