Oikeusasioita
En aio nyt varsinaisesti puhua maallisen oikeuslaitoksen toiminnasta, vaan nostaa esiin raamatullisia periaatteita riita-asioissa. Olen nähnyt, että vihaisilla ihmisillä on halu oikaista ja vetää mutkat suoriksi. On hyvä tiedostaa muutama asia, kun haluaa edetä Jumalan antamien ohjeiden mukaan. Yksi kantava periaate on todistajien käyttäminen:
Yhden ihmisen antama todistajanlausunto ei riitä todistamaan ketään syylliseksi, koskipa syytös millaista rikosta tai syntiä tahansa. Asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla. 5.Moos.19:15.
Toinen tärkeä periaate koskee teon tahallisuutta. Tuomio voi olla kova, jos teko on tehty harkiten, ja laupias, jos se on tehty vahingossa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Vanhan liiton aikainen määräys turvakaupungeista.
Näin asiasta on säädetty: turvakaupunkiin saa paeta jokainen, joka tahattomasti ja vailla aikaisempaa kaunaa surmaa toisen ihmisen. 5.Moos.19:4.
Jeesuksen aikaan oli Israelissa käytössä roomalainen oikeuskäytäntö, jota maaherra Festus kuvailee seuraavasti: Vastasin heille, ettei roomalaisten ole tapana jättää ketään syyttäjien armoille, vaan syytetyn on näiden läsnä ollessa saatava puolustautua syytettä vastaan. Ap.t.25:16.
Matteus taas kuvailee menettelyä silloin, kun joku seurakuntalainen on tehnyt syntiä: Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Matt.18:15-17.
Jälkimmäinen on hieman erilainen tapaus, koska siinä ei tarkkaan ottaen puhuta riita-asiasta, vaan tilanne näyttää olevan se, että kyseinen henkilö tekee jotain ilmeistä vääryyttä tai syyllistyy johonkin, jota myös synniksi nimitetään. Pitäisi siis voida erottaa synnin tuomitseminen ja henkilöiden välinen riita-asia toisistaan. Samaan kahtiajakoon käsittääkseni myös pappi Eeli viittasi, kun hän torui poikiaan: Jos ihminen rikkoo ihmistä vastaan, Jumala voi olla sovintotuomarina, mutta jos joku rikkoo Herraa vastaan, kuka voi puhua hänen puolestaan? 1.Sam.2:25.
Matteus siis mielestäni ohjeistaa tilannetta, jossa ihminen rikkoo Jumalaa vastaan. Sen sijaan riitatapauksessa olisi tarpeen etsiä sovintoa ja hankkia välittäjä. Hänen tulisi olla puolueeton henkilö, joka osaa kuunnella eri osapuolia ennakkoluulottomasti ja tuomitsematta riitapukareita etukäteen. Ei olisi pahitteeksi olla eri henkilö kummallakin osapuolella, jotka kävisivät dialogia keskenään ja siis puolustaisivat 'päämiehiään' nykyajan asianajajien tapaan.
Missään en ole kuitenkaan nähnyt tällaista seurakuntien sisällä. Ehkä sellaista vanhurskasta oikeudenkäyttöä esiintyy, mutta enemmän olen nähnyt ennenaikaisia tuomioita, syyttämistä ja syylliseksi katsotun ihmisen lynkkaamista, kun toinen osapuoli on koonnut kivittäjiä puolelleen. Tiedän jopa tilanteen, jolloin 'syyllinen' ei edes tiennyt, mistä häntä syytettiin, joten hän ei voinut mitenkään puolustautua. Syyttäjä ei useamman kyselyn jälkeenkään suostunut sanomaan, mistä oli kysymys. Tuomio oli siitä huolimatta äärimmäisen armoton.
Tuomio on myös usein kostamista. On huomattava, että Uuden liiton periaatteisiin ei kosto liity mitenkään, kun puhutaan ihmissuhteista seurakunnassa. Jos jonkun kohtalona on olla 'pakana tai publikaani', siinä ei kehoteta vihapuheisiin tai vihatekoihin kyseistä henkilöä kohtaan.
Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra. Room.12:19.
Jos olet kärsinyt vääryyttä ja joutunut epäoikeudenmukaisesti syytetyksi, Jumalan sana lupaa sinulle oikeutta: Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko. Ps.37:6. Voimme luottavaisin mielin "jättää asiamme sen haltuun, joka oikein tuomitsee" (1.Piet.2:23 KR38).
Yhden ihmisen antama todistajanlausunto ei riitä todistamaan ketään syylliseksi, koskipa syytös millaista rikosta tai syntiä tahansa. Asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla. 5.Moos.19:15.
Toinen tärkeä periaate koskee teon tahallisuutta. Tuomio voi olla kova, jos teko on tehty harkiten, ja laupias, jos se on tehty vahingossa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Vanhan liiton aikainen määräys turvakaupungeista.
Näin asiasta on säädetty: turvakaupunkiin saa paeta jokainen, joka tahattomasti ja vailla aikaisempaa kaunaa surmaa toisen ihmisen. 5.Moos.19:4.
Jeesuksen aikaan oli Israelissa käytössä roomalainen oikeuskäytäntö, jota maaherra Festus kuvailee seuraavasti: Vastasin heille, ettei roomalaisten ole tapana jättää ketään syyttäjien armoille, vaan syytetyn on näiden läsnä ollessa saatava puolustautua syytettä vastaan. Ap.t.25:16.
Matteus taas kuvailee menettelyä silloin, kun joku seurakuntalainen on tehnyt syntiä: Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Matt.18:15-17.
 |
| Kuva Sang Hyun Cho Pixabaystä |
Matteus siis mielestäni ohjeistaa tilannetta, jossa ihminen rikkoo Jumalaa vastaan. Sen sijaan riitatapauksessa olisi tarpeen etsiä sovintoa ja hankkia välittäjä. Hänen tulisi olla puolueeton henkilö, joka osaa kuunnella eri osapuolia ennakkoluulottomasti ja tuomitsematta riitapukareita etukäteen. Ei olisi pahitteeksi olla eri henkilö kummallakin osapuolella, jotka kävisivät dialogia keskenään ja siis puolustaisivat 'päämiehiään' nykyajan asianajajien tapaan.
Missään en ole kuitenkaan nähnyt tällaista seurakuntien sisällä. Ehkä sellaista vanhurskasta oikeudenkäyttöä esiintyy, mutta enemmän olen nähnyt ennenaikaisia tuomioita, syyttämistä ja syylliseksi katsotun ihmisen lynkkaamista, kun toinen osapuoli on koonnut kivittäjiä puolelleen. Tiedän jopa tilanteen, jolloin 'syyllinen' ei edes tiennyt, mistä häntä syytettiin, joten hän ei voinut mitenkään puolustautua. Syyttäjä ei useamman kyselyn jälkeenkään suostunut sanomaan, mistä oli kysymys. Tuomio oli siitä huolimatta äärimmäisen armoton.
Tuomio on myös usein kostamista. On huomattava, että Uuden liiton periaatteisiin ei kosto liity mitenkään, kun puhutaan ihmissuhteista seurakunnassa. Jos jonkun kohtalona on olla 'pakana tai publikaani', siinä ei kehoteta vihapuheisiin tai vihatekoihin kyseistä henkilöä kohtaan.
Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra. Room.12:19.
Jos olet kärsinyt vääryyttä ja joutunut epäoikeudenmukaisesti syytetyksi, Jumalan sana lupaa sinulle oikeutta: Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko. Ps.37:6. Voimme luottavaisin mielin "jättää asiamme sen haltuun, joka oikein tuomitsee" (1.Piet.2:23 KR38).
