Risti - uskon voima


Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 1.Kor.1:18.


Mutta ymmärrämmekö ristin merkityksen? Jeesuksen risti pelastaa, Golgatan risti sovittaa, risti on kristinuskon tunnus. Hyvä, jos sovitus ja Jeesuksen uhri on valjennut. Hyvä, jos olemme omakohtaisesti ottaneet vastaan ristin voiman ja pelastuneet - uudestisyntyneet evankeliumin kautta.

Mutta ristin syvempi ymmärtäminen on elämänikäinen haaste. Kun eteemme tulee käytännön elämä ja sen vaikeudet, sen vääryydet, sen ihmissuhdeongelmat, sen onnettomat käänteet, kuten läheisen äkillinen kuolema, onnettomuus tai sairaus, olemme helposti ymmällä. Emme sittenkään tajua. Kun joudumme syytetyiksi jostakin, jota emme mielestämme ole tehneet tai joka on tapahtunut tahattomasti, olemme heti puolustuskannalla ja kaipaamme oikeutta. Siirrymme nopeasti evankeliumista lakiin ja alamme perustella omaa syyttömyyttämme.

Näemme Jobin kirjasta, kuinka laki toimii: jos Jumala sinua kurittaa, mutta et voi todistaa olevasi viaton, olet syyllinen. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole. Sen kolmannen vaihtoehdon toi kuitenkin viimeistään Kristus esiin: Jumala sallii palvelijansa kärsiä, vaikka tämä on syytön. Niinpä kärsimyksellä on jokin muu merkitys kuin kuritus. Kärsimys tuottaakin jotain hyvää esiin, tuo peliin Jumalan armon, synnyttää siunauksen, johtaa kärsimyksen myöhempään hyvittämiseen. Tulkinta, että Jumala tekisi viattomasti kärsineelle vääryyttä, todetaan ylösnousemuksessa valheeksi. Tapahtuu päinvastoin: Jumala siunaa sen, joka viattomana kärsii. Suurimman siunauksen saavatkin pahiten kärsineet - eli marttyyrit. Kärsijän pitää vain luottaa Jumalaan ja uskoa, että kaikki kerran hyvitetään.

Evankelistat puhuvat siitä, että Kristuksen kärsimykset tuottavat syntien sovituksen ja pelastuksen. Se pitää vain ottaa vastaan. Jeesuksen veri puhdistaa ihmisiä synnistä yksilö kerrallaan ja vähitellen syntyy pelastuneiden joukko, josta kehittyy Kristuksen ruumis.

Eihän se väärä näkemys ole, mutta entä minun kärsimykseni? Mikä mielekkyys siinä on? Ketä minun tuskani hyödyttää?

Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän. Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Room.8:17-18.

Jumalan sana puhuu usein tästä hyvityksestä, jonka uskova saa kerran taivaassa. Hyvitys on sitä suurempi, mitä enemmän olemme jaksaneet antaa anteeksi, mitä sävyisämmin olemme puolustaneet itseämme vääriä syytöksiä vastaan, mitä vähemmän olemme kostaneet, mitä enemmän olemme nähneet vaivaa Jumalan valtakunnan asian hyväksi.

Välillä taistelen sellaista ajatusta vastaan, että anteeksi antaminen päästää syylliset kuin koira veräjästä eikä se siis ole oikein sekään. Mutta yritän muistaa, että olen vain todistaja, en tuomari. Jos pystyn jättämään tuomitsemisen pois, annan tilaa evankeliumille ja tuomarille vapaat kädet. Harjaannutan mieleni hyväksymään myös vapauttavan tuomion.

Siinä punnitaan, olenko tosissaan evankeliumin puolella vai vaadinko aina 'kovia rangaistuksia'.
Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Matt.6:14.

Anteeksi antamisessa auttaa, jos tajuaa ristin merkityksen ja sen sovituksen ja rauhan, jonka Kristus sai aikaan Golgatalla. Hänen esimerkkinsä velvoittaa meitä. Hän on aina uskossa pidemmällä kuin me ja haastaa meitä hengelliseen kasvuun.

Luetuimmat nyt:

Helmiä sioille

Kristus teidän keskellänne

Uskon hengessä