Oppikaa minusta
Tänä päivänä on vaikea ilmoittautua Israelin ystäväksi. Vaikka terroristit ovat hyökänneet armotta Israelin kimppuun, on vastaus ollut julma siihen nähden, että kaikki palestiinalaiset eivät ole syyllisiä väkivaltaisiin tekoihin. Eivät pienet lapset ainakaan. Joudumme kristittyinä miettimään tätä asetelmaa: voinko antaa varauksettoman tuen Israelille vain koska se on Jumalan omaisuuskansa ja voinko tukea esimerkiksi humanitaarista työtä Gazassa? Koska Raamatussa luvataan maa-alueita Israelin valtiolle, pitääkö minunkin vaatia niitä juutalaisvaltiolle?
Kun teemme syvällistä arvojemme tarkistusta, joudumme miettimään kristinuskon ja juutalaisuuden eroja, ulkonaisen näkyvän maailman ja sisäisen näkymättömän todellisuuden eroja. Saamme eteemme jälleen kerran vanhan liiton ja uuden liiton erot, lain ja evankeliumin vastakkaisuuden. Lopulta päädymme siihen, että juutalaisilla ja muslimeilla on erilainen jumalakuva kuin meillä kristityillä.
Harvoin kuulemme mitään raamattutuntia tai lyhyempääkään viittausta siihen, mikä on vanhan ja uuden liiton ero tai millä tavalla Poika eroaa Isästä. Uskonto on meille yhtä mössöä, jossa on sekaisin hillot ja jäätelöt niin kuin tämän päivän herkuissa. Luemme tietenkin Raamattua kokonaisena opuksena, emme vain Uutta testamenttia. Niinpä olemme opillisesti sekaisin kuin seinäkello. Kritiikittä otamme vastaan pastoreiden puheet, vaikka ne joskus sisältävät täyttä pötyä.
Joudumme etsimään mittatikkua, jonka avulla osaamme arvioida, minkälainen opetus on tarkoitettu uuden liiton kristitylle ja mikä taas kuuluu vanhaan aikaan. Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut. Ja se, mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian. Hepr.8:13. Pätevin mittatikku on tietysti Jeesus itse.
Aikoinaan kuningas Daavid kävi sotia ja puolusti Israelia väkivalloin. Vaikka Jeesusta puhutellaan Daavidin Pojaksi, ei Jeesus tunnu maallisen elämänsä aikana haluavan roolia sotapäällikkönä - ehkä tuonpuoleisessa (Ilm.19:11). Hän selvästi valitsee väkivallasta pidättymisen. Ristiinnaulitsemisen yhteydessä hän ei tee vastarintaa. Vertaus Jerikon tien varressa viruvasta ryöstön uhrista on kuvaava (Luuk.10:29-37): Jeesus suosittelee laupeuden tekemistä väkivallan uhrille. Samalla Jeesus tuo kuvaan rasisminvastaisuutensa, sillä ryöstettyä auttanut oli samarialainen eli toista etnistä ryhmää ja lisäksi maahanmuuttaja (tai sellaisen jälkeläinen). Myös Getsemanessa Jeesus torjuu väkivallan ja menee väliin, kun Pietari alkaa heilua miekan kanssa.
Maailman ihmiset katsovat ulkonaisia asioita, uskovien tulisi keskittyä näkemään sisäisiä todellisuuksia. Kun opetuslapset vielä olivat lumoissaan Jerusalemin temppelistä, Jeesus vähätteli sen merkitystä ja ennusti, että siitä tulisi rauniokasa. Tänä päivänäkin on vielä valtioiden johtajia, jotka haalivat lisää maa-alueita ollakseen 'suuria'. Tai pastoreita, joiden pääasiallinen huolenaihe on jokin kiinteistö ja sen hoito, jos ei peräti oma vatsa ja sen hyvinvointi. Israelin äärioikeisto haluaa lisää niitä maa-alueita, jotka Raamattu mainitsee kuuluvaksi Israelin valtiolle. Raamatun profetiat toteutuvat kyllä, mutta eivät ilman Jeesusta. Ensin Jeesus, sitten ehkä suur-Israel - mikäli Herra niin tahtoo.
Israel torjui oman Messiaansa ja tappoi hänet, sitten vielä halusi murhamiehen vapautettavaksi hänen sijastaan (Luuk.23.18). Nyt sen on vaikea irrottautua pinttyneestä tavastaan ratkaista ongelmia väkivallan avulla. Holokaustin olisi luullut antavan riittävästi uutta perspektiiviä ja suuntaa elämään. Jos rukoilemme rauhaa Israelille, rukoilkaamme sitä myös palestiinalaisille. Kummatkin tarvitsevat rauhaa ja sovintoa. Kansat Lähi-idässä ja kaikkialla kaipaavat vanhan liiton tilalle uutta liittoa, lain tilalle evankeliumia, väkivallan tilalle väkivallasta pidättymistä. Ja huomatkaamme tämä: Kristuksen kirkkauden evankeliumi kuuluu kaikille kansoille, ei vain valitulle kansalle.
Ilmassa on merkkejä, että Israelista on tulossa valtio, joka joutuu äärioikeiston komentoon. Äärioikeisto haluaa asuttaa Länsirannan ja Gazan ja häätää palestiinalaiset muualle - varsinkin Gazasta. He haluavat päästä eroon Kalliomoskeijasta ja rakentaa kolmannen temppelin. He luulevat, että sitten Messias tulee. Messias ei tule ennen kuin he tunnustavat, että Hän tuli jo. Mutta äärioikeiston röyhkeys on jo sitä luokkaa, että hyvinkin joku väärä messias voi toteuttaa sen profetian, jonka Paavali lausui: Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle, asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 2.Tess.2:4.
Oletko tullut ajatelleeksi, että Vastustaja - valemessias - löytyisi Israelin kansan keskeltä? On syytä rukoilla ja tehdä niitä laupeuden tekoja, joita Pyhä Henki meiltä odottaa. Jospa seurakunnissakin alettaisiin ryhdistäytyä ja asettaa uuden liiton lamput paikoilleen, pyrkiä Kristuksen tosi seuraamiseen, pitää Hengen asettamat arvot kohdallaan.
Rukoillaan siis rauhaa Israeliin, pyydetään panttivankeja vapaiksi, siunataan syyttömiä Gazassa ja Länsirannalla, lapsia etenkin, ja pyydetään heille turvattua elämää. Uskotaan herätykseen Lähi-idässä. Tehdään niitä laupeuden töitä, joita Jeesus kehotti tekemään. Tuomitaan väkivalta ja paheksutaan kaikkea sortoa.
Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Kol.3:12.
Copyright © 2025 Simo Papunen
