Yksin uskosta

Tänä päivänä on vaikea ilmoittautua Israelin ystäväksi. Vaikka terroristit ovat hyökänneet armotta Israelin kimppuun, on vastaus ollut julma siihen nähden, että kaikki palestiinalaiset eivät ole syyllisiä väkivaltaisiin tekoihin. Eivät pienet lapset ainakaan. Joudumme kristittyinä miettimään tätä asetelmaa: voinko antaa varauksettoman tuen Israelille vain koska se on Jumalan omaisuuskansa ja voinko tukea esimerkiksi humanitaarista työtä Gazassa? Koska Raamatussa luvataan maa-alueita Israelin valtiolle, pitääkö minunkin vaatia niitä juutalaisvaltiolle? Kun teemme syvällistä arvojemme tarkistusta, joudumme miettimään kristinuskon ja juutalaisuuden eroja, ulkonaisen näkyvän maailman ja sisäisen näkymättömän todellisuuden eroja. Saamme eteemme jälleen kerran vanhan liiton ja uuden liiton erot, lain ja evankeliumin vastakkaisuuden. Lopulta päädymme siihen, että juutalaisilla ja muslimeilla on erilainen jumalakuva kuin meillä kristityillä. Harvoin kuulemme mitään raamattutuntia tai lyhyempää...

Kertomus Jaakobin perheestä ja etenkin Joosefista on aina sykähdyttävä. Siinä evankeliumi nousee esiin niin kauniina ja vahvana että ihmetyttää, miten se jo vanhassa liitossa oli niin kirkas. Tietyssä kohtaa kertomusta kuulemme, kuinka ikään kuin Isä ja Poika keskustelisivat taivaassa siitä, mitä ihmiskunnan kanssa tulisi tehdä ja miten ihmisen lapsi voitaisiin pelastaa häntä uhkaavalta synkeältä kohtalolta. Juuda on tässä näytelmässä Kristuksen roolissa, kun hän lupaa isälleen pitää huolta Benjaminista: Minä otan itse vastatakseni hänestä, minut voit vaatia tilille hänen hengestään. Jos en tuo häntä takaisin tänne sinun luoksesi, minä olen aina oleva sinun edessäsi syyllinen. 1.Moos.43:9. Benjamin oli kasvanut ilman äitiään. Eräästä sukulaisestani, jonka äiti sairasti keuhkotautia, kuulin tokaisun: "kyläläiset hänet kasvattivat". Ehkä Benjamin oli sellainen sukunsa lemmikki, jota vähän yhteisvoimin hoivattiin. Benjamin ei tässä kertomuksessa sano mitään, sen sijaan ihmisille...

Eräänä päivänä Herran enkeli ilmestyi Manoahin vaimolle ja sanoi: "Minä tiedän, että sinä olet hedelmätön etkä ole voinut saada lapsia. Kuitenkin sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan.  Et saa juoda viiniä etkä olutta etkä syödä mitään epäpuhdasta  raskautesi aikana, sillä poika, jonka synnytät, on Jumalan nasiiri jo äidinkohdusta asti, eikä veitsi milloinkaan saa koskettaa hänen hiuksiaan. Hän ryhtyy taistelemaan filistealaisia vastaan ja aloittaa Israelin vapauttamisen." Tuom.13:3-5. Jumalan lupaukset Simsonin vanhemmille ja Simsonin elämäntehtävästä annettu näky antavat olettaa, että nyt  annettiin lupaus Jumalan miehestä, joka tulisi olemaan voideltu sankari ja esimerkillisen hurskas ihminen. Joudumme kuitenkin ihmettelemään, miksi Simsonin elämä oli niin raadollista. Hänen elämäntapansa muistuttaa enemmän naisiin menevän miehen seikkailuja lihallisten nautintojen perässä. Voihan olla, että Simsonin elämä kuitenkin heijastaa melko yleistä kaavaa. Jumala antaa voitelu...

Olinpa saanut säärihaavan. Se kai lähti kehittymään jostakin raapimasta. Yritin sitä puhdistaa ja hoitaa,  mutta se vain laajeni ja tulehtui entisestään. Lopulta piti mennä lääkäriin. Haavaan laitettiin antiseptinen laastari. Sen piti olla muutaman päivän ja sen jälkeen piti jalkaa näyttää hoitajalle. Hoitaja otti laastarin pois ja kas vain - haavaan oli kehittynyt hyvännäköinen rupi. Mutta seuraavaa vaihetta en ollut nähnyt aiemmin: hoitaja otti pienen työkalun ja alkoi höylätä rupea pois. Alta paljastui uutta ihoa - hyvin ohutta, mutta tervettä. Käsittelyn jälkeen haava oli ummessa eikä tulehduksesta ollut jälkeäkään. Haava piti kyllä vielä suojata, että se paranisi täysin. Mitä opimme tästä? Sanoisin, että Jumala parantaa synnin haavoja samalla tavalla. Emme omin voimin parane, vaan tarvitaan lääkäri. Lääkärin toimenpiteet voivat olla näkyviä, mutta enimmäkseen paraneminen tapahtuu salaisesti. Emme saa paranemisprosessia aikaan, sen tekee Jumala. Meidän osuus on siinä, että...

Koko ajan, kaikissa koettelemuksissani, te olette pysyneet minun kanssani.  Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. Luuk.22:28-29. Tässä Jumalan lupauksessa on selvä logiikka: jos kestämme koetuksia, saamme osaksemme myöhemmin kuninkaallista valtaa. Koetuksien kestämisessä olemme vahvoja, jos pysyttelemme lähellä Jeesusta.  Jumala koettelee siis meitä moninaisissa asioissa. Hän haluaa päästä selville, missä kasvun vaiheessa menemme, sillä se määrää, minkälaisen aseman saamme ylösnousemuksessa. Moni uskova ei tule ajatelleeksi tätä ja siksi heidän vaelluksensa on vähän päämäärätöntä. Heille riittää olla ylipäätään uskossa ja päästä taivaaseen. Jumalan koetukset ja erilaiset testit tulevat joka tapauksessa. Usein emme niitä edes huomaa. Mutta jos mietimme hengellistä kasvuamme ja suoriutumistamme esimerkiksi kymmenen käskyn noudattamisesta, saatamme tiedostaa, että Jumalan röntgenkatse seuraa meitä kaikkialle emmekä pysty salaamaan hän...

Kaikki seurakunnat tulevat tietämään, kuka minä olen: minä tutkin sydämet ja ajatukset ja annan jokaiselle teistä hänen tekojensa mukaan. Ilm.2:23. Kristuksen tuomarin virka on meille käsittämätön. Osaamme kyllä lausua tuomioita, mutta ne menevät helposti metsään. Vanhurskaita tuomioita tuskin osaamme jakaa. Emme käsitä tuomitsemisen vaikeutta tai vastuuta. Kristus sen sijaan on joutunut ottamaan harteilleen ylimmän tuomarin vastuun ja sitä varten hän mobilisoi seuraajiaan yhteistyöhön. Tutkiminen on perusteellista ja noudattaa metodeja, joita emme käsitä. Kuollut kärpänenkin saa voiteentekijän öljyn pilaantumaan, ja vähäinen tyhmyys voi vaikuttaa enemmän kuin viisaus ja kunnia. Saarn.10:1. Mokaamisen siunaus on siinä, että se tuo ilmi sydämen laadun. Kun huomaan jonkin lähimmäiseni tyhmyyden, huomaanko, miten sen kautta minua koetellaan? Jumala, joka näkee kaiken, saa selville, onko arvostelukykyni kohdallaan. Niinpä kun jotakin noloa tapahtuu, saatan harmitella asiaa tyyliin 'oli...

Ajattelen seurakunnan johtajuudesta sillä tavalla radikaalisti, että jos Pyhä Henki ei ole johtaja, seurakunta on kaapattu ihmisten käsiin. Valitettavasti tämä on hyvin tavallista. Olen nähnyt autoritäärisiä johtajia, jotka puuhaavat seurakunnan toimintaa ja ohjaavat sitä, jopa komentelevat seurakuntalaisia kuin pikkulapsia. Lainalainen usko yhdistettynä tähän on myrkyllinen yhdistelmä. Seurakunta saattaa elää näennäisesti virkeätä uskonelämää, mutta kaikki aktiivisuus onkin vain pintaa ja syvemmällä ei tapahdu mitään hengellistä.  Näissä oloissa ihmisten käytös muuttuu lihalliseksi. Tulee ylpeyttä, minäkeskeistä näyttämisen halua, valtapyrkimyksiä, erilaista kilpailua, mikä entisestään heikentää seurakunnan hengellistä elämää. Hengen voitelu katoaa ja seurakunta on lopulta vain organisaatio, jota ihmiset pitävät käynnissä. Uskonopin fraaseja toistetaan ja toimintaa ylläpidetään hikisellä suorittamisella ja rahan voimalla. Kokoukset ovat tarkkaan suunniteltuja ohjelmanumeroiden sar...

Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni.  Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. Luuk.14:26-27. Jos oikein huolella miettii, mitä edellä on sanottu, Jeesuksen sanat voivat järkyttää. Ristin todellisuus tuntuu haastavan koko luonnollisen elämän. Ristin tie tuntuu menevän kaikkea normaalia vastavirtaan. Mutta elämänkokemus, jos hengellinen kasvu on jatkunut riittävän pitkälle, todistaa kuitenkin, että Herran sanat ovat tässäkin "niin ja aamen". Kaikki eivät joudu kokemaan sitä, että seurakunta hylkää, puoliso hylkää, uskon ystävät kaikkoavat, lapset nousevat kapinaan, terveys reistaa, omaisuus häviää, maine menee. Mutta moni uskoon tullut kokee ristin kuitenkin elämässään jollakin tavalla. Jokainen maksaa jotakin hintaa uskostaan.  Olen viime aikoina lukenut "Ylimielisyyden...

Monet uskovat turvautuvat sielunhoitoon, kun heillä on ongelmia. Joskus sielunhoito on keskustelevaa ja analyyttistä, jolloin pohditaan asioita kokeneemman henkilön ohjauksessa. Joskus se voi olla vähän hokkuspokkus-hoitoa, jolloin etsitään nopeaa ratkaisua ja päätetään istunto rukoushetkeen ja toivotaan, että ongelma helpottuu Jumalan avun ilmestymisen kautta. Eipä siinä mitään, erilaisia tapoja voi yrittää. Tunnetusti rukous myös auttaa. Mutta toisinaan meidän tulisi osata ottaa oikein kunnollinen niskalenkki asioistamme ja heittää ne haittaavat tekijät mattoon - pam ja sillä siisti! Monta kertaa olemme liian kilttejä ja 'hyvin kasvatettuja' - emme osaa tehdä mitään radikaaleja ratkaisuja. Nyhjäämme sen kutimemme kanssa ja näperrämme jotain virkkuukoukullamme, mietimme hienoja ajatuksia, sepitämme kauniita rukouksia. Illuusiomme hyvästä elämästä pitää sisällään, että sen on oltava nättiä ja somaa. Usein meitä vaivaavat erilaiset ihmissuhdeongelmat. On hankaluuksia esimerkiksi...

Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: 'Minä palaan kotiini, josta lähdin.' Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa." Luuk.11:24-26. Tässä on ilmaistuna hengellisen elämän yksi lainalaisuus: - kun teet pahaa, se paha sinussa kasvaa. Sinun omatuntosi paatuu ja saat ikäänkuin uusia voimia pahan tekemiseen. Onneksi sama lainalaisuus toimii toiseenkin suuntaan: - kun teet hyvää, hyvyys sinussa kasvaa ja saat uusia voimia hyvän tekemiseen. Voimme huomioida omaa kasvuamme tältä kannalta. Olenko edennyt oikeaan suuntaan vai otanko taka-askelia? Kasvanko uskossa ja muutunko enemmän Kristuksen kaltaiseksi vai annanko periksi ja kuljenko virran viemänä harhaan? (Hepr.2:1). Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ...

Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" Matt.18:21. Aina silloin tällöin elämässä joudumme tilanteisiin, joissa kysytään, olemmeko valmiita antamaan anteeksi. Emme aina ole valmiita siihen, mutta suuresti auttaa, jos rikkonut osapuoli pyytää anteeksi. Luukas tuo esille rikkoneen osapuolen parannuksen: Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi. Luuk.17:4. Anteeksiantaminen tuntuu heti helpommalta. Jos anteeksiantamisen velvoite sysätään niskaamme, vaikka emme jaksa antaa anteeksi, silloin joudumme syvemmälle sisäiseen ahdinkoon. Tilanteemme vain vaikeutuu, vaikka emme ole itse tehneet mitään väärin. Joskus olisi hyvä nähdä ihmissuhteiden ristiriidoissa monimutkaisuutta ja umpisolmuuntumista, jota on vaikea ratkaista jollakin y...

Kuva kirkon tapulista ja kukkivasta puusta - 658 kilotavua. Kiinnostaako sinua digiteknologia? Ihan vaan netin käyttäjän näkökulmasta? Parikymmentä vuotta sitten naureskeltiin, kun joku mainitsi sanan 'mega' (yleensä kuvakoon mittayksikkönä). Se oli olevinaan nörttien kieltä. Entä pikseli (digitaalisen kuvan pienin osanen)? Tämä postaus sopinee isänpäivään, sillä tiedämme, että 'isä osaa kaiken'.  Gammakorjaus. Monikaan ei tiedä, että tietokoneen ruudulla näkyy vain 256 eri väriä - tai mikä rajallinen määrä se nyt onkaan. Jos kännykällä tai digikameralla otettu kuva 'painaa' 2 megaa eli 2000 kiloa, siinä on paljon kuvasävyjä, joita tietokoneen tai kännykän näyttö ei pysty toistamaan. Ne voidaan toistaa vaikkapa painokuvassa. Sen sijaan nettiä varten voidaan kuvan 'painoa' keventää ja poistaa siitä turhia värisävyjä ja päätyä kuvaan, joka on silmälle täysin samanlainen kuin alkuperäinenkin kuva, mutta 'painaa' vain 200 kiloa - kymmeneosan siis! T...

Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä. Matt.7:6. Jokin aika sitten sain viestin, jonka kirjoittajaan olin kai tehnyt jonkinlaisen vaikutuksen eSiru-postauksillani. Sehän oli sinänsä positiivista, mutta henkilö oli lukenut tekstiäni Ylilaudalta. Se on keskustelupalsta, jota nimitän "likaviemäriksi" ja jonne en missään nimessä itse lataisi mitään tekstiäni. On selvää, että postaukseni toimivat siinä ympäristössä sylkykuppeina. Joku anonyymi henkilö oli sen tehnyt jättäen mainitsematta alkuperäisen blogin tai meikäläisen nimen ja muuttaen postauksen typografian kokonaan. Hän oli härskisti myös rikkonut niitä sääntöjä, jotka olen kirjannut blogini kehyksiin koskien tekijänoikeuksia. Luuleeko joku toimivansa kristillisesti, kun jakaa tekijänoikeuksilla suojattuja tekstejä kopioimalla? Onko se olevinaan evankelioimista? Jotenkin tämä netin perusidea...

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 1.Kor.1:18. Mutta ymmärrämmekö ristin merkityksen? Jeesuksen risti pelastaa, Golgatan risti sovittaa, risti on kristinuskon tunnus. Hyvä, jos sovitus ja Jeesuksen uhri on valjennut. Hyvä, jos olemme omakohtaisesti ottaneet vastaan ristin voiman ja pelastuneet - uudestisyntyneet evankeliumin kautta. Mutta ristin syvempi ymmärtäminen on elämänikäinen haaste. Kun eteemme tulee käytännön elämä ja sen vaikeudet, sen vääryydet, sen ihmissuhdeongelmat, sen onnettomat käänteet, kuten läheisen äkillinen kuolema, onnettomuus tai sairaus, olemme helposti ymmällä. Emme sittenkään tajua. Kun joudumme syytetyiksi jostakin, jota emme mielestämme ole tehneet tai joka on tapahtunut tahattomasti, olemme heti puolustuskannalla ja kaipaamme oikeutta. Siirrymme nopeasti evankeliumista lakiin ja alamme perustella omaa syyttömyyttämme. Näemme Jobin kirjasta, kuinka laki toimii: jos Ju...

Näin vapun jälkeen voimme katsoa, mitä on meneillään ja mitä suunnitelmia täällä blogirintamalla on kesäksi ja syksyksi. Ensinnäkin kehittelin eSiru -blogiani ja lisäsin sinne välilehdet Jakeet1-4. Niiden kautta voi sukeltaa blogini raamatunjakeisiin ja raamatunkohdan avulla etsiä, missä blogikirjoituksessa kyseistä jaetta on lainattu. Olemme tottuneet Raamattuihin, joissa on alaviitteet eli jakeet, joissa puhutaan samasta asiasta. Suomeksi ei taida olla saatavilla hyvää selitysraamattua, jossa alaviitteinä olisi lainauksia historiasta, teologiasta, wikipediasta ja jopa kirjallisina julkaistuista saarnoista. Sellainen kaiketi sopisi hyvin nettiin, mutta olisi suuritöinen. Minulla on painettu englannin kielinen selitysraamattu, mutta se on lähinnä kalpea aavistus siitä, mitä ideoin päässäni. Kukaties joku tiimi sen vielä joskus toteuttaa. Mutta tässä puhutaan nyt Raamatun tutkimisesta, joka on suhteellisen harvinainen harrastus, ja sen työvälineistä. Eihän Jumala meiltä kaikilta odo...

Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: "Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan." Ps.91:1-2. Nyt kun koronavirus jyllää, ihmiset ovat peloissaan. Voidaan sanoa: kansat vapisevat, kun rutto kulkee ympäri maapallon. Uskovina osaamme rukoilla ja turvautua Jumalaan, mutta mihin jumalaton voi turvata? Käsienpesuun? Riittävän välimatkan pitämiseen? Kasvosuojiin? Neljän seinän sisällä pysymiseen? Etätyöhön? Kaikkihan ne ovat suojakeinoja ja on järkevää noudattaa annettuja ohjeita. Mutta lopultakaan emme hallitse tätä vaaraa, jonka keskellä elämme. Virus voi tarttua kaikista varotoimenpiteistä huolimatta. En halua lietsoa pelkoa - päinvastoin. Voimme todellakin turvautua Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja hänen Poikaansa Herraan Jeesukseen Kristukseen. Kuva Miroslava Chrienova Pixabaystä Kun koronaepidemia oli puhkeamassa, näin unessa käärmeen. Harmittelin sitä käärmettä, ku...

Katselin Wikipediasta tietoja mystiikasta. Tämän päivän teologiassa ja yliopiston ohjelmassa mystiikka on jokin ilmiö, joka kuuluu uskontoon, mutta sitä tarkastellaan vähän kuin nenänvartta pitkin ylä- ja ulkopuolelta. Teologinen tiede haluaa olla puhdistettu kaikenlaisesta salaperäisyydestä ja salamyhkäisestä ja hyväksyy vain arkijärjen mukaisia tosiasioita ja loogisen päättelyn mukaisia väittämiä. Siitä on siis tullut aitoa tiedettä - vapaaehtoista näköpiirin rajoittamista eli "silmälapputeologiaa". Kun haluamme oppia tuntemaan Jumalaa, emme pääse millään tempulla eroon mystiikasta. Kun lähestymme salattua Jumalaa, joudumme alueelle, jossa emme osaa suunnistaa luonnollisilla lahjoillamme ja jossa emme osaa kulkea omaan ymmärrykseemme nojaamalla. Jos emme halua olla mystikkoja, emme pääse eteenpäin. Jäämme sille alueelle, jota Paavali sanoo 'järjelliseksi jumalanpalvelukseksi" (Room.12.1). Evankelistat ja opettajat voivat pärjätä tällä alueella varsin hyvin, mutta...

Herra sanoi Gideonille: "Väkeä on vieläkin liikaa. Vie miehesi veden äärelle, niin minä erottelen heidät siellä. Minä sanon sinulle, ketkä sinun on otettava mukaasi ja keitä et saa ottaa." Gideon vei väkensä veden äärelle, ja Herra sanoi hänelle: "Erota kaikki ne, jotka latkivat vettä kielellään niin kuin koirat, niistä, jotka laskeutuvat polvilleen juomaan." Tuom.7:4-5. Gideon taisteli midianilaisia vastaan ja joutui vähentämään sotajoukkonsa 300 mieheen, jotta Jumala saisi kunnian voitosta. Hän vei miehensä veden ääreen ja erotteli siellä sotilaansa. Ratkaiseva asia oli, miten kukin sammutti janonsa. Raamatunkäännöksestä riippuu, miten valinnan logiikka menee. Huomasin, että käännökset ovat erilaisia ja alkutekstikin taitaa olla monitulkintainen. Olen joskus kirjoittanut aiheesta ja tehnyt tulkintani, mutta en oikeasti tiedä, mikä olisi luotettava näkemys. Enkä tiedä sitäkään, olisiko sillä mitään ratkaisevaa merkitystä. Mutta kun Gideon sitten vie 300 miestää...

Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo. Kol.1:27. Tämä on sisällytetty KR92-käännöksessä otsikon "Apostoli palvelee kirkkoa" alle. Ja kyllähän siinä on kirkosta kysymys, jos kirkolla tarkoitetaan Kristuksen ruumista, uudestisyntyneiden uskovien kokonaisuutta, uuden liiton kansaa ja Jumalan seurakuntaa. Jumalan sana antaa meille ohjeet, miten voimme parhaiten toteuttaa kutsumustamme julistaa Kristuksen kirkauden evankeliumia ja monet uskonsuunnat ovatkin ottaneet tavoitteekseen olla 'raamatullisia' eli noudattaa Uuden testamentin oppia ja käytäntöjä, joita alkuseurakunta parhaiten havainnollistaa. Vanhan liiton aikaankin oli olemassa malleja, miten jokin asia piti hoitaa. Ilmestysmaja ja siellä tapahtuva uskonharjoitus oli suuntaa antavaa ja toimi esimerkkinä pitkälle eteenpäin. Nyt uuden liiton aikaan sen merkitys on muuttunut enemmän vertauskuv...